Navetta paloi.
Pelästynyt vasikka
tuholta pelastunut
juoksi järveen
emoansa etsimään.
Taidan pitää nyt
ne lomat.
Antaa ruohon kasvaa.
Vihreämpää se on
aina silloin
kun ei ole
ketään
sitä syömässä
Runotorstaissa vuorossa tällä kertaa kuvahaaste. Runotorstai 60. haaste.
Yritin kovasti etsiä tästä runosta kristillistä sanomaa. :) Jotenkin olen jo tottunut siihen, että sinun runoistasi sen löytää aina.
Kuka on tämä lomanpitäjä? Navetan omistaja? Minkä symboli? (retorisia kysymyksiä)
On myös hyvin jännä oivallus, että ruoho on vihreämpää, kun sitä ei ole kukaan syömässä… aluksi luin, että näkemässä.
Onko tuoli olemassa, jos sitä kukaan ei katsele? (filosofiaa)
Tästä taas tulee mieleeni sanonta “ruoho on vihreämpää aidan toisella puolen”
Oletpa Tuomo kirjoittanut hyvän runon, joka ei jätä rauhaan (ainakaan minua) vähään aikaan!
Heidir. Kiitos palautteesta
Tämä runo ei silti pärjää sinun runon ilmaisusi ylivoimaa vastaan. Siihen verrattuna tämä on aika latteaa.
Huh, kiitoksia suorastaan ylisanoistasi, mutta otan kehut vastaan. :)
Ja äläpä vähättele itseäsi. Etkös tuossa jokin aika sitten, RunoTorstain haasteessa, voimallisesti puhunut palavista pensaista?
Kivistä välittämättä, ihan jotain muuta. Mutta sanahan oli vapaa.
kiitos kommentista helanes, mutta en tajunnut, mitä tarkoitit? Tarkoittiko viestisi, että en puhunut kivistä. Runotorstaissa ei ollut aiheena sana ‘kivet’ se oli kuvatorstain teema. Runojen aiheena oli esillä ollut kuva – siis palanut navetta eikä mikään köyhän pojan stonehenge.
Mitä siellä tapahtuu? Tämä blogi haamupäivittelee itseään monta kertaa päivässä, mutta muutta tekstiä ei tule.
Siis uutta tekstiä… tuo (am)muu jäi tuosta runosta kummittelemaan.
En tiedä mitään haamupäivityksistä. Mitä lienee? Itse olen ollut vähän hidas kirjoittelemaan tänne ja seuraamaan muidenkaan kirjoituksia. Mutta kyllä täällä vielä olemassa ollaan. Kiitos huolenpidosta.