Väistys ny siit erest
ja an mu rauhas lukee
ja kattoo puitte färei.
Äläkä ot niit kuvii.
Men muual se kamera kans
Kuuliksää!
Men sanoo vaik sil ukol,
et keittää kaffet.
Ei täst päiväst tul
muute mitää,
ko sää pilasit se jo.
vastaus runotorstain 74. haasteeseen tehdä runo kuvaan.
Pidän tästä runosta paljon! Se saa aikaan naurua ja samalla pientä surua, miten toisen valokuvailu (ilmeisesti oamn lapsen) voisi pilata päivän. Naisen asenetta voisi pohtia paljonkin, runo antaa siihen yllättävän paljon mahdollisuuksia huumorinsa ohi. Ja sanomattakin on selvää, että murre tekee runosta entistä paremman!
No just.
Tässä myös näkyy, ettei murre ole pelkkä kielen tason juttu, se on ajattelutapa. Kiehtova runo. Tykkää.
Totta, tuo mummo todella näyttää hieman kärttyiseltä. Murre sopii tähän runoon loistavasti (:
Sinähän olet ilmeisesti ollut paikalla kuvaa otettaessa, Puujalka. Niin uskottava runo kuin se olisi totta.
Se on vain tuon mummon tapa osoittaa hellyyttä. “Väistys nyt siit…”
Kiitos palautteesta Tuima, Kirsti, Memu, Kirsi ja helanes. Mukavaa, että runo nosti teissä tunteita esiin. Ja niin nostaa tuo kuvakin. Aika monet runotorstain runot olivat tässä haasteessa vakavammin ajatuksin liikkeellä kuin minä. Hienoa sekin sillä kuva kutsuu pohtimaan yhtä ja toista naisen elämästä.
Otin runoon kuitenkin sellaisen arkisemman ja monelle tutun tilanteen. Vanha ihminen harvoin pitää siitä, että häntä kuvataan. Vanhemmiten kun ei näe kotioloissa tarpeelliseksi olla kovin huoliteltu ja sitten ne lastenlapset tulee kuvaamaan.
Äksyilystä ja mielenpahoituksesta huolimatta hauskasta yhdessäolosta on kysymys – ja mutkan kautta siitä hellyyden osoituksesta, kuten helanes huomasi (paitsi et lisäsit t-kirjaime sanaa ‘ny’)
Minäkin pidän tästä runosta. Täysin uskottava mummo! Tottakai sitä pitää olla närkästynyt, kun tullaan ihan turhaan kuvaamaan. :P
Luin runon monta kertaa. Jäin sen joka lauseeseen. Ne puhuttelivat paljon enemmän, kuin vain pelkät sanat. Ajattelin äitiä, oikeastaan kuulin hänen samalla runosi tavoin puhelevan minulle.
Kiitos HeidiR ja aimarii. Tulee hyvä mieli itselle, kun runo on löytänyt lukijansa.
Tosin olis ihan kiva tietää, kenelle tällainen länsimurre on tuttua. Olen Porista syntyjäni ja käytetty puhetapa viittaa sinne. Vaikka en edes tiedä missä vaiheessa muita vaikutteita tulee mukaan. Yritin karsia ainakin vaimon kautta kuulemaani laitilalaisuutta. Se tuppaa nykyään helposti kielen päälle kun yrittää jotakin murteenomaista – kuulen sitä kai enemmän.
No, minulle tuli Laitilan murre mieleen. Ja murrerunoilu Laitilan kulmilta. Murre ei ole omaani, mutta tykkään siitä.
Laitilan murre on lyhyempää kuin porilainen. Porissa vokaalit lausutaan pitkinä, laitilassa konsonantit kahdentuu ja vokaalit puolittuu.
hihi, kärttyisä mummo, ihan todellisuutta, tämä sai hymyä huulille :-)
Uskon heti kaiken.