Kiveen hakttu kipupiste
Kollektiiviset
Kipupisteet
Koulun kiviseinässä
kutsuvat meitä muistamaan
Kollektiivinen
Kipupiste
Golgatan kivessä
kutsuu murheet suistamaan
Yksi on voittanut kuoleman
Siinä on lohtu surevan
kolmas vastaus runotorstain haasteeseen kipupiste
Jokelan tragediaa muistaen.
Runo oli ensin vain tuo ensimmäinen säkeistö. Tiedän, että monet haluaisivat sen jäävän siihen. Kristittynä haluan liittää tämän surun siihen tapahtumaan, jossa viha väistyy, kosto sulaa ja toivo aukeaa. En halua väittää, että usko on löysää laastaria haavoihin. Runossa se ehkä liian helposti tulee sanottua. Mutta kun merkitykset avautuvat Kristuksen ristiltä käsin, jotakin voi todella tapahtua.
Jokelaa ajattelin ensimmäiset rivit luettuani. On hyvä olla unohtamatta ja työskennellä sen hyväksi, ettei enää moista tapahtuisi.
Mutta moni myös niin Jokelaa kuin monen monia muita asioita ajatellessa menee ymmälle Golgatan ristin äärellä. Tai ei ristin, mutta sen sanoman joka siihen liitetään.
Itse olen tyypillinen tapakristitty, mutta ollut aina avoin ja utelias uskonasioiden suhteen. Vielä en tiedä, mihin itse lopulta uskon. Kirkon oppeja epäilen.
Kiitos kommenteista Maria ja helanes. Jokelasta tuli kansallinen kipupiste, jota on vaikea ymmärtää.
helanekselle. Muistan erään ystäväni tapakristillisyydestä tokaisseen, että: kannata tapaa niin se kannattaa sinua. Sanoit myös aika ylimalkaisesti epäileväsi kirkon oppeja. Epäilemistä on ainakin kahdenlaista. Niiden lähtökohta tai etumerkki epäilylle on erilainen (+ / -). Toinen säilyttää avoimuuden, toinen tekee pesäeroa. Koska mielikuva kirkosa ja kirkon opeista on valmiiksi kielteinen suomalaisessa yhteiskunnassa, tavallinenkin epäily saa yleensä tuon negatiivisen etumerkin.
Minäkin olen ymmällä Golgatan ristin äärellä.
Siksi vastaukseni on usko.
Minulle tässä runossa tärkeitä olivat nuo kutsut. Toinen kutsui muistamaan, ymmärtämään ja tekemään jotain. Toinen kutsui olemaan rauhassa ja iloitsemaan tämän kaiken keskellä.
Kiitos mm. Tulkitset kauniisti runoa.