Hiljaista kiljuntaa
Kiljun hiljaa hautausmaalla silmän kiertyessä kaulalleni.
Kiljun pääni painuksiin häpeässä häipynyttä kasvojen kadonnutta valoa.
Kiljun vaikkei kulje henki sammuessa lamppujen
Kaljapuljun pullona kiljun hukkaan juossutta elämää
Kiljun hiljaa keinuessa kuin rasvatut ketjut pyörätiellä
Pyydän korpit kaveriksi olalleni istumaan;
hyräilemään iltalaulun, unten maille saattamaan
Keinun hiljaa hautausmaalla kunnes aamu valkenee
Aamulla saan paidan uuden se peittää jäljet eilisen
Runotorstai haaste 81, vaikea valinta
Synkkä aihe ei tälläkään kertaa puhu omista vaikeuksistani saati aikeistani. Aihe kehittyi mielessäni sanaparista ’kiljun hiljaa’
