Tänään on Hyvän Paimenen sunnuntai. Evankeliumissa on tilanne, jossa Herransa kieltänyt Pietari on puhuttelussa ja joutuu vastaamaan kolmesti samaan kysymykseen: Rakastatko minua. Saarnani alkujännite löytyy siitä, että Jeesuksen ja Pietarin välisessä keskustelussa ei sanallakaan puututa edellä olleeseen tilanteeseen. Asiasta ei puhuta niin kuin olettaisi.
Kahden enkelin välissä
Sinä kielsit tuntevasi hänet
Väistyit syrjään kun hänelle
Tehtiin pahaa
Montako yön kauhua
luulet tarttuneen hänen
rikkihakattuun ihoonsa
Et ollut laskemassa
Sinä hienotunteisesti
teit niille tilaa
Entä kumpi sattui enemmän
roomalainen ruoska
vai sinun sanasi
minä voin kertoa
minä olin siellä
olin kimeänä nauruna hänen korvassaan
piikkinä hänen otsallaan
olin sanojesi vahvistin ja muistuttaja
jos et kestä häpeää,
ota köysi ja tule tervehtimään
Juudasta
terveisin ystäväsi Saatana
Toinen teksti runotorstain 84. haasteeseen Mörkö.
Mahtava mörkö, viettelijä.
Osaa hommansa. Onneksi toinen enkeli tosin osasi hommansa paremmin eikä Pietarin tarvinnut turvautua köyden apuun. Mitä tulee näihin kahteen enkeliin, runossa esiintyy heistä vain toinen: viettelijä tai enemmänkin syyttäjä. Se toinen, vahvempi enkeli on Puolustaja.
Tämä runomuotoinen tervehdys mörköltä nimeltään Saatana on ollut lukijoille ilmeisesti jollakin tapaa häiritsevä tai epämieluisa. Uskonnolliset tai raamatullliset kuvat ovat ehkä liian avoimesti näkyvillä. Kuvaamani mörkö ei ole hauska veitikka vaan oikeasti sellainen joka haluaa tuhota ihmisen.
Aihe ‘mörkö’ ja eläytyminen sunnuntain evankeliumiin: ‘Pietari Jeesuksen puhuttelussa’ nosti mieleeni tällaisen mörkön. Runon allekirjoituksen olisin ehkä voinut muuttaa C.S. Lewisin kirjasta Paholaisen kirjeopisto tuttuun muotoon ‘Pora’, mutta harva lukija olisi hänet sen jälkeen tunnistanut.
Pietari parka, hetken heikkous muistetaan parituhatta vuotta myöhemmin.
Minä pidän tästä juuri siksi että sen kuvat ovat niin selvästi uskonnollisia, samasta syystä pidän C.S. Lewisin tarinoista, jotka tosin eivät ole aivan näin selvästi uskonnollisia.
(Tuli muuten tästä mieleeni Rollareiden Sypathy for the devil)
Oletko muuten lukenut (muistaakseni, varmistan asian kotona) Ray Bradburyn Karkoitettu novellin, jossa saatana valittelee sitä että ihmiset kuulevat asiat vain Jumalan näkökulmasta eikä kukaan kuuntele hänen versiotaan tarinasta?
Hei johannesknektman ja kiitos kommentista. Mainitsemasi novelli on minulle vieras mutta vaikuttaa erikoiselta. Ymmärtääkseni saman tyyppisiä juttuja on ilmestynyt kyllä muitakin.
Saatanasta sanotaan, että hän on valehtelija ja valheen isä – kun hän valehtelee, hän puhuu omaa äidinkieltään.
Eli varauksella suhtaudun informaatioon, mikä hänen puolustuksekseen kerrotaan.
Saatanahan on aina yhtä lähellä kuin Jumala. Se minulle tästä runosta tuli mieleen. Ei vain kauan sitten.
Sinulle, Puujalka, on tunnustus blogissani! :)
Niinpä. Pahan Tahdon reaalinen olemassaolo on aika vaikea asia liitettäväksi nykyaikaiseen maailmankuvaan. Varsinkin niin, että siitä ei tule pelottelun asia eikä myöskään vastuun siirtämisen kohde. Nykyteologia ja kristillinen ajattelu on aika ymmällään. Kuuluuko Saatana langenneine enkelijoukkoineen vanhentuneeseen maailmankuvaan vai onko se jollakin tavalla osa nykyistä käsitystämme todellisuudesta? Millä tavoin on tulkittava Raamatun kirjoituksia näiltä osin?
Kiitos Heidi tunnustuksesta.