Jauhettu luuranko
Nimetön kipu
vetää minua maahan
—
Aluksi en sitä huomannut
Mutta vuodet ovat
kasvattaneet kuormaa.
Jokainen katseesi
jopa henkäyksesi
kerää hippuja kuin
näkymättömiä hilseitä harteilleni
eikä kukaan
puhalla niitä pois.
Aluksi en sitä huomannut
Nyt tiedän milloin
kipu lisääntyy
se on luurangon jauhoa
jota puhallat
minun kannettavakseni.
Vastaus runotorstain haasteeseen 103 aiheena tekstinpätkä
Tästä tuli päälimmäiseksi tuttuus. Omakohtaisuus. Hienosti kuvattu!
Luurangon jauho on hurja ilmaus. Luennassani se on kuolevaisuuden ymmärtämisen kuvaus.
Parisuhteen rikkoutuminen, ehkä salaisuuden vuoksi, tulee mieleen. Voimakas ilmaisu “luurangon jauho”, jonkin jo kuolleen viimeiset rippeet?
Kiitos Mummy, Tuima ja utukka. Luurangon jauho on eteenpäin kehitetty ajatus salaisuuksista – luurangoista kaapissa. Siitä koitetaan vaivihkaa päästä jauhamalla eroon. Kaapin luurangot eivät katoa vaikenemalla vaan puhumalla. Niitä ei voi jauhaa olemattomiin.
Runo oli kiireisen aamun lähes kiireetön pieni hetki. Sitä olisi tarvinnut hieman vielä kehitellä. Mielessäni kävi ajatus, että luurangon käsi olisi ollut painona olkapäällä. Luurangot tulivat runoon vasta lopussa mukaan. Koska hilse oli jo leijannut harteille, luurangosta tuli jauhoa. Runo on pykätty yhdeltä istumalta. Joka tapauksessa salaisuudet kasvattavat kuormaa ja vaikuttavat suhteessa ja hankaloittavat sitä.
Runo on kai juuri sillä tavalla vapaa, että sen voi ymmärtää kukin omalla tavallaan. Ajatuksia herättävä runosi sai meidät pohtimaan, ja sehän on tärkeää.
Kyllä. Monitulkintaisuus on runojen ydinmehua. Parhaimmillaan se kietoutuu lukijan kanssa tanssiin – herättää muistoja ja avaa uusia tuntemattomia ovia. Halusin kirjoittaa vain auki näkyville sen, mitä omassa mielessäni liikkui.
Hieno runo. Luurangon jauhoa…mielsin sen heti siten kuin kommentoit. Totta, puhumattomat salaisuudet tulevat taakaksi parisuhteessa. Oivaltavasti ja hyvin runoiltu :)
Tuo vertaus on oiwallinen.
Kiitos John ja Oh-show-tah hoi-ne-ne
Hieno runo. Monia vahvoja vertauksia, kuten edellä mainittu “näkymätöntä hilsettä”. Joskus ärsyttää, kun joku putsaa olkapäitä, mutta jos ei ole ketään putsaajaa, sekin on rastasta.
Kiitos käynnistä ja palautteesta Leijonainen.