Silta nykyaikaan
sumu
kadota minut
peitä jäljet
kätke sinne minne
pitkospuut eivät
ylety
kun hengitän
edessäsi
vierelläsi
takanasi
huomaat
vain sumua
kosteaa ja
aavistuksen lämpimästä
käännyt äkisti
sydän hakkaa
ei se ole edes
hiljaisuutta
vain
haihtuva muisto
runotorstai haaste 107 perustui yllä olevaan kuvaan
Kuva on sivulta Keltainen kuu
Kaunis runo ja sopii aiheen kuvaan.
Kaunis minustakin.
Tie nykyisyyteen, haihtuvaa. Tykkäsin sumuisesta olosta, myös haihtuvasta. Sopii kuvaan.
Katoava, käsin-koskettamaton, mutta lämmin kuitenkin, silta sieltä tänne nykyisyyteen. Herkkä runo.
Kiitos kaikille palautteesta. terveisin kiireinen viikonlopputyöläinen.