Täsmälääkitys
Sininen pilleri kiireeseen
punainen tylsyyteen
valkoinen nukahtamiseen
Raamattu heräämiseen
* * *
Tuolla puolen
Elää omaa elämäänsä
Eikä toisten odotuksia
Tulla todeksi itselleen
Kustannuksista huolimatta
Kysyy uskallusta astua
omaaan syvyyteensä
Onko se luomistyön peukaloimista
vai kätkössä olleiden
luomistyön jälkien löytämistä
kun palaa matkalta
Rajan tuolta puolen
Terho Pursiainen sanoitti hienosti transsukupuolisuudesta alkanutta keskustelua kymppiuutisissa 20.11.
runotorstai 109 haasteena tekstinpätkä, jossa toivottiin lääkettä, joka saisi ajan tuntumaan pidemmältä, nin kuin se tuntui lapsena.
Olipa nopeasti reagoitu uutistekstiin tuo toinen runo. Sopii aiheeseen, siinä on ajan käsitys moninaisesti. Aika ennen korjausta, korjauksen odotus, aika sen jälkeen, kirkon pitkä historia, sukupuolenkorjausleikkauksien melko lyhyt historia. Kaikki päällekkäin ja vielä paljon muutakin.
PS. Pidin ensimmäisen onnistuneesta julistavuudesta, jossa joutuu hetken miettimään sanojen monitulkintaisuutta.
Korjaammeko muutkin Luojan maanantaiset työt vai otammeko kantaaksemme? Tähän asti meidän on ollut oltava sellaisia, miksi meidät luotiin, eikö. Ja Paavi se ajelee selipaatilla.
Tämä kuulostaa herjalta, mutta vanhahkona ihmisenä tiedän, että kirkko on ollut kovinkin suvaitsematon meitä syntisiä kohtaan. Voipi olla sellaista vahaa kaunaa nyt “tuomita vastaan”.
Kirkko on lullakseni lempeytynyt sitten muinoisten aikojen.
Täsmälääkitys: Hyviä pillereitä.
Tuolla puolen: Miten on, kun ns. erehdysten korjaamisesta tulee vain lisää erehdyksiä (vrt. Cris Owen). Julkisuus vielä lisää taakkaa.
Kiitos Tuima, utukka ja Marja-leena kommenteistanne. Eilen kymppiuutisissa Pursiainen oli kutsuttu asiantuntijaksi kommentoimaan kirkon sisällä herännyttä kohua tai keskustelua. Mieliin jäivät Pursiaiselta sekä kauniit sanat asianomaisen kirkkoherran suhteen kuin tapa, jolla hän katsoi koko pappien ammattikuntaa. Siitä iso plussa hänelle.
Korjaammeko Luojan ‘virheitä’ vai otammeko kantaaksemme? Tämä kysymys on kauniisti asetettu. Kysymys on myös sellainen, jota ei toisen puolesta voi ratkaista. Mutta jokainen tietää, että meillä on myös ristimme kannettavana. Useimmissa tapauksissa tätä ristiä on kannettu vuosikymmeniä ja hautaan asti. Mutta nyt esillä on vaihtoehto: “tämä risti ei välttämättä minulle kuulu. Tullakseni täydeksi Jumalan luomaksi ihmiseksi, voin katsoa asiaa myös toisella tavalla.”
Kysymys oli Pursiaisen haastattelussakin esillä. Peukaloidaanko Jumalan luomistyötä? Jatkokysymyksenä voi tietysti esittää, peukaloidaanko Jumalan luomistyötä, kun ihminen on leikattavana sairaalassa (häneltä vaihdetaan sydän tai poistetaan liikavarvas) tai vaikka kun hän lääkitsee itseään. Tekeekö Jumala virheitä ihmisen sukupuolen kanssa? Ilmeisesti tekee jos tällaista sanaa haluaa käyttää. Syntyyhän niitä monin eri tavoin vammaisia lapsiakin. Myös heitä autetaan. Me tosin emme sano heitä Jumaln virheiksi eivätkä he sitä olekaan. Ymmärtääkseni tunnetaan lääketieteessä tapauksia ihmisistä, joilla on molemman sukupuolen tunnusmerkkejä (interseksuaalinen).
Runossani toin esille näkökulman, että henkilö olikin löytänyt kadoksissa olleen Jumalan luomistyön jäljen itsestään – oman naiseutensa.
Pillerit aamuin illoin…meneehän se aika niinkin.
Sehän on luomistyön peukalointia jos veitsellä leikellään.
Eläköön vain omaa elämäänsä, tulkoon omaksi todeksi, niinhän me kaikki koitamme.
Täsmäpillerit hieno oivallus. Mutta mistä se Raamattu?
Kiitos John ja helanes. Niin se Raamattu ja herääminen. Raamatun merkitys hengellisellä tavalla ilmaistuna on avata ihmisen sisäiset silmät siihen todellisuuteen, mitä luonnollisilla silmillä ei voi nähdä, luomisen, lankeemuksen ja lunastuksen todellisuuteen – ja tietenkin niin miten ihminen itse sijoittuu tähän kokonaisuuteen (Minä luotuna, langenneena ja lunastettuna)
“Minä luotuna, langenneena ja lunastettuna” kuulostaa hyvältä. Miksi ei se minua kuitenkaan “lunasta”? Olen vastarannankiiski, kuten olet varmaan huomannut. Tuollainen ihminen, joka tekee hyvää ja elää (melko) nuhteettomasti. Vaan sit tykkää kapinoida.
Kyllä sitä saa vastarannan kiiski olla. Epäillä ja pohtia saa, koetella pitää, asettaa kysymyksenalaiseksi. Tervettä järkeäkin sopii käyttää. – ihmisten kalastaja saa kyllä vastarannaltakin haaviinsa saalista. Kalastaja käyttää verkkoja ja haavia ei muottia, jolla ihmisistä tehdään toistensa näköisiä klooneja.
Kysyt, miksi se ei sinua lunasta. Mutta kyllä vaan on lunastanut niinkuin katekismuksessakin sanotaan… ei kullalla eikä hopealla vaan pyhällä, kalliilla verellään ja syyttömällä kärsimisellään ja kuolemallaan.
Siihen suureen joukkoon, joka kuuluu taivaalliseen perheeseen, mahtuu monenlaisia ihmisiä – heitä sanotaan pyhiksi mutta ei tekopyhiksi. Vastarannankiiskeissä on yleensä se hyvä piirre, että tekopyhiksi heissä ei ole suurta halukkuutta. Rehellisyys pohjaan asti on tärkeä hyve kenelle tahansa – myös hengen asioissa. Uskon ei tarvitse olla uskottelua.
Nyt kyllä kommentoin viimeisintä kommenttiasi. Siinä on koko uskonoppi kiteytettynä.
“Ihmisten kalastaja saa kyllä vastarannaltakin haaviinsa saalista.”
Hyvää iltaa mm!
Kun olen rakentanut tuomiosunnuntain saarnaa, huomaan näiden keskustelujen hiipivän mukaan. Kyseessähän on totuuden sunnuntai.
Osasitpas kauniisti! vastarannankiiskillekin, kiitos!
juu… ole hyvä vaan!