Hylätyssä talossa
Kuistin lasit särkyneet
hylätyssä talossa.
Ne ovat kai
pakkasen halkaisemat,
ja tummuneet
tyhjyydestä nouseviin
huokauksiin
talo unohtanut asukkaansa,
juhlansa, joissa maljoja kilisteltiin
Jos joku katsoisi suurennuslasilla
hän löytäisi sirpaleita
menneestä elämästä
Käynnistän moottorin
en innostu ajamaan
kadotettujen muistojen asiaa.
Taustapeilissä – sekin säröllä
vilahtaa vuosia hoitamatta jääneet
omenapuut
Vastaus runotorstain haasteeseen 110. Aiheena ‘Lasi’
Jäin miettimään sanaparia “kadotetut muistot”.
Kadotettu, hylätty ja unohdettu… Näissä sanoissa kuuluu myös aktiivinen halu jättää menneisyys taakse.
Ihmisen muistitila ei riitä kaikkeen. Joskus joku toinen ihminen voi toimia lisämuistina. Kaikkea ei kenenkään tarvitse muistaa. Joskus kuitenkin suurennuslasilla löydetyistä sirpaileistakin löytyy aarteita.
Hih…kiva löytö, sinullakin suurennuslasi runossasi :)
kiitos mm ja John. Jatkan runoilua täällä kommenttiosastossa
Kaksi grogilasia
Luoti oli läpäissyt
lasin
- silmälasin.
Vainaa
verilammikko
ja pöydällä
kaksi vajaata grogilasia
kuin Christien
romaanissa
Vain syyllinen
ja selitys puuttuivat
No hitsi, haaskaavatko he hyvää juomaakin ihmiselämän ohella!
Mahtoiko olla hyvää juomaa, kun lopputulos oli tuollainen…
mm – kadotetut muistot. Yleensä kysymys lienee tarkoituksellisesti kadotettavaksi tarkoitettavista muistoista. Niitä muistoja tosin ei saa lähtemään kulumallakaan, joten ne työnnetään mahdollisimman kauas pimeään nurkkaan tai luurangoksi kellariin. Mutta sekin päivä tulee jolloin valo koittaa ja luurangot lasketaan.
mitä lisämuistiin tulee, olen jatkuvasti sen tarpeessa. Tietokone, kalenteri ja vaimo ovat kohtalaisen hyvin paikanneet tätä puolta. Macin spotlight-hakutoiminto on muuten vallan erinomainen juttu. Tietokone on indeksoinut kaiken datan koneelta. siten voin tehdä nopeita hakuja asiakirjojen sisältöjä myöden. Minun ei tarvitse muistaa dokumentin nimeä tai mitään muutakaan. Voin etsiä koneeltani tiedostoa missä esiintyy esim sana – muistihäiriö. No juuri sitä sanaa ei löydy, mutta yksi dokumentti löytyy tuhansien joukosta, johon olen kirjoittanaut sanan muistamattomuus. Onnellisia ovat Applen omistajat sillä spottivalo on kohdistettavissa heidän muistinsa kätköihin. (PC puolella Googlen desktopista löytyy samansuuntainen toiminto)
Kaksi ensimmäistä säkeistö on rakennettu niin, että talolle ja sen asukkaille alkaa rakentaa tarinaa. Viimeisen säkeistön säröilevä taustapeili kohdistaa ajatukset runon puhujaan. Pidin, etenkin kahdesta ensimmäisestä säkeistöstä, mutta kolmas jää kaihertamaan mieltä (kadonneiden muistojen asian ajaminen ja säröillyt taustapeili). Siksi se on ehkä onnistunein säkeistö.
Kiitos Tuima. Runoillessa toisinaan kynä vie kättä eikä itsekään tiedä miksi ja mitä oikeastaan kirjoittaa.
Auton käynnistävä henkilö ei halua lähemmin tutustua sirpaleihin ja niiden tarinoihin vaan kääntää historialle selkänsä, vaikka se on mitä ilmeisemmin myös hänen omaa historiaansa. Hän kuljettaa silti mukanaan omia säröjään. Ne liittävät hänet autiotalon.
Tämä on mielenkiintoinen runo. Taloa näytetään monen katsojan kantilta. Hyvä että näyttämisen lisäksi myös kuuloaisti pääsee mukaan.
Runossa sanotaan, että talo on unohtanut, mutta epäilen, että asia on toisinpäin, talo muistaa kaiken, pahimmatkin juhlat, mutta ihmiset ovat unohtaneet, vai ovatko hekään, ehkä he haluaisivat, mutta eivät onnistu.
Mielenkiintoinen huomio Leijonainen – talo ei olekaan unohtanut, vaan muistaa kaiken. Mutta jos talon tyhjyys ja unohdus olisikin jo niin syvää ja persteellista, että talokin on unohtanut.
Vai pakkasen halkaisemat!
niin eihän se pakkanen lasia halkaise vaan vesi, mikä jäätyessään laajenee.