Aamukampa vailla piikkejä

Kiitosjuhla kirkkoherralle

 

Eilen vietimme kirkkoherran eläkkeelle siirtymisen kiitosjuhlaa. Aamulla oli jumalanpalvelus (Hyvän paimenen sunnuntai) ja sitä seurasi maukas keittolounas seurakuntatalolla ja juhla jatkui kirkossa. Ohjelmaa oli paljon. Musiikkiesitykset tasokkaita ja käytetyt puheenvuorot olivat koskettavia, hauskoja ja mielenkiintoisia. Kaikesta näkyi, että ihmiset olivat aidosti kiitollisia ja halusivat antaa Veijolle vastalahjan yli kolmestakymmenestä palvelusvuodesta Harjavallassa.

Kirkkoherralle seuraaja on valittu. Elokuussa tehtävään astuu Matti Kaipainen. Ei ole varmaankaan kovin helppoa täyttää sitä vajausta, minkä pitkäaikaisen edeltäjän poistuminen jättää. Odotuksia on paljon. Uskon kuitenkin, että hänet otetaan hyvin vastaan ja että työt lähtevät kaikin puolin hyvin käyntiin. Huomasin silti, että se prosessi, minkä Veijon lähteminen minussa saa aikaan, on tärkeä. Se on mielessäni ollut pidemmän aikaa, mutta alkoi sanoittua paremmin tuon juhlan aikana.

En halua näitä sielun liikkeitä avata julkisesti. Ne ovat liian henkilökohtaisia. Olen kuitenkin iloinen siitä, että juhlat onnistuivat ja toivon mukaan täyttivät sen tehtävän, mikä sillä on ollut niin seurakuntalaisille kuin Veijollekin.

Käytännön vinkkinä sanottakoon samanlaisia juhlaa järjestäville seuraavaa: Painotettava juhlapuhujille, että puheen pituus on max 5 min. Meillä se tarkoitti sitä, että puheet olivat hyvin valmisteluja, ne eivät rönsyilleet sinne tänne. Juhlapuheiden pönäkkyys puuttui onneksi kokonaan. Niitä jaksoi hyvin seurata ja monta puheenvuoroa mahtui samaan juhlaan, mikä musiikilla ja muilla esityksillä saatiin hinenosti tasapainoiseksi. Kiitos kaikille tekijöille ja esiintyjille. Kiitos vielä kuorolaisille. Oli upeaa kuulla kolmen kuoron yhteisesitys.