Lähestyvät ylioppilasjuhlat tuovat sivuilleni paljon kävijöitä. Lakkiaiset näyttävät tässä valossa olevan tilaisuus, joihin monet suomalaiset valmistavat puheita. Luultavasti rehtorin lisäksi joku oppilaista pitää puheen. Lisäksi ylioppilaan kotona saatetaan pitää puheita. Luonnollisesti seurakunnan edustajat saattavat käydä kodeissa tai koululla puheen pitämässä. Itsellenikin sellainen ilo on tänä keväänä suotu.
Tuhannen taalan kysymys tietysti on, mistä puhe pidetään. Minun aiheeni tulee liittymään matkimisen ja omaksi itseksi kasvamisen väliseen jännitteeseen.
Mikä on ajankohtaista nuoria opiskelijoita ajatellen, mikä ajatonta tällaisessa elämänvaiheessa, liittyisikö puheessa tulevaisuuteen, haaveisiin, vapauteen, aikuisuuteen, vastuuseen vai mihin. Mistä saada hauskuus, mistä herkkyys puheeseen, mistä ilo, mistä sanat, jotka ohjaavat tulevaisuuteen ja tuovat siunauksen. Odotuksia puhetta kohtaan varmasti on.
Valkolakkikansaa on perinteisesti pidetty kai tulevaisuuden toivoina. He oppineisuudellaan ja jatko-opinnoillaan rakentavat Suomea eteenpäin, pitävät yllä hyvinvointia maassa. He ovat omaksuneet terveet arvot ja vahvan moraalisen perustan (luonnollisesti). Sen sijaan, että he keskittyvät tienaamaan itselleen älyttömästi rahaa, he ajattelevat enemmän yhteistä hyvää. Tällaisia ovat odotuksemme.
Nuoren omat odotukset ovat ajokortissa ja opiskelupaikassa ehkä armeijassa. sitten tietysti tyttö- ja poikakaveri jutut.
Tulevaisuus joka tapauksessa on iso juttu näiden nuorten kohdalla. Puhun huomen aamulla lähihoitajiksi valmistuneille. Ero näiden kahden välillä on siinä, että lähihoitajat valmistuvat ammattiin. Ylioppilastutkinto ei tuo ammattia. Se on yleissivistävä. Siinä luodaan vain pohjaa jatko-opinnoille.
Rehtorit luultavasti puhuvat koulun sisäisistä asioista ja maailman tilasta: talouskriisistä, nuorten jatkopaikoista ja työllistymisestä. Oppilaat puolestaan kiittävät opettajiaan ja kavereitaan ja muistelevat yhteisiä kommelluksia opintiellään. Muilla on siis aihe vapaa ja myös kädet vapaat. Joten ei muuta kuin onnea…
