Kävin koulun ala-asteella pitämässä päivänavauksen. Aiheeksi valitsin sunnuntain teeman anteeksiantamisesta. Koska en ollut jaksanut kauheasti valmistella asiaa, kirjoitin illalla ja aamulla lyhyen tarinan, joka sijoittuu koulun ja kodin vaiheille. Sen avulla sai vähän käsiteltyä myös anteeksipyytämistä ja anteeksiantamista.
Tarinan etu on siinä, että sitä on helppo kuunnella. Koska käsittelemäni juttu oli niin surullinen, oli tärkeää luoda siihen onnellinen loppu. Anteeksi pyytäminen ja anteeksiantaminen ovat yleensä onnellisuutta lisääviä – lopussa tai alussa.
Tarina on luonnollisesti hyvä kertoa vapaasti ja eläytyen – ei siis lukemalla paperista. Koska tarina on lyhyt, sen perusidea on helposti esitettävissä. Sitä en varmasti osaa sanoa, kuinka hyvin tämä tarina toimii. Luulen kuitenkin jokaisen koululaisen osaavan eläytyä yksin jääneen Jussin asemaan ja sen onnelliseen loppuun.
