Laulan vaikka sataa
ole hiljaa
haluan kuunnella
sateen
ankaraa rummutusta.
Häivy silmistäni
haluan nähdä
kuinka tuuli
riepoo puita ja
vesi tulvii
kaduilla
etsien pakotietä
epävireistä udergroundia
ei pelasta se että sitä
kutsuu taiteeksi
murrosikään juuttunut
äänenkehitys
– myötähäpeää
ei säälintunteita
ole hiljaa
häivy silmistäni
ei kysymyksiä
please
.
.
Sataa kuin elokuvissa
Sataa kuin elokuvissa
Katulamput valaisevat hämärää iltaa.
Vain sateessa lionnut mies,
popliinitakki ja pohjaton suru puuttuvat.
Niin ja uskottava esikaupunkimaisema.
Ehkä tämä kohtaus
tarvitsee toisenlaisen käsikirjoituksen.
Sade pyyhkii pois
rikoksen jäljet -
mutta ei syyllisyyttä
Omaatuntoa ei pääse pakoon
Sing sing in the rain
runotorstain haaste 216: M. A. Numminen: laulan vaikka sataa (I’m singing in the rain)
