Jäätynyt sydän
Tämä on aivan uusi malliruno
siitä kuinka kauan sitten kulki
pieni juno
Se raiteillaan kuljetti
rakkautta ja vihaa.
Toisten mielestä
vain raakaa lihaa
Taaimman vaunun lihat oli jäässä
Kun taas junan toisessa päässä
rakkauden lämmöstä alkoivat sydämet sykkiä
peläten ei tarvinnut kyyryssä kykkiä
leikkiä sokeita, kuuroja ja mykkiä
Puolessa välissä junoa
Alkoi viha juonia punoa
Viettelevästi raotti luomia:
Ravintolavaunussa tarjoillaan
vain kylmiä juomia – jäätä ja kolaa
katseelle Lolaa ja rintojen solaa
Kosto on kaunista – tunnetta tosi elämästä
Armo on hanurista, heikot syöstään pelistä.
Vihassakin sykki sydän, vaikkei leppeä
Turha marista. En auta lyyliä enkä jeppeä.
Suonissani kulkee vain nestemäistä typpeä
Keskellä ravintolavaunun rymyä
Pieni pisara tarjoilijan väärentämätöntä hymyä
suistaa junon raiteiltaan, saa aikaan särön,
- jäätyneeseen sydämeen rakkauden rytmihärön
.
.
Tämä runo ei oikein liittynyt teemaan, mutta halusin sen pois käsistäni, enkä tee runoja muuten kuin runotorstain tarpeisiin. Talven merkissä ja jäisessä sydämessä on ehkä auttavasti jotakin yhtenevää.
Tämä juna menee ‘suistuessaan raiteiltaan’ oikeaan suuntaan.
Elämän junan vastakohtaisuudet ovat usein niin rajuja, että vaikea on raiteella pysyä…jos tuosta syystä (kuin tässä) suistuu, niin hyvä vain.