Elämää pidempi juttu
Odottaminenko muka ei-elämää?
Vain tyhmä väittää niin
Odottavan aika on pitkä
mutta ei merkityksetön
Aabraham odotti
kymmeniä vuosia
lupausten täyttyvän
Hän antoi parran kasvaa
mutta hän ei istunut paikoillaan
vaan touhusi Saaran kanssa
- tiedät kyllä mitä!
Aadam ei jaksanut odottaa
Hän oli kärsimätön
ja me maksamme seuraukset
Jumala antaa meidän odottaa
tuskastua ja kärsiä
se kuuluu elämään
se on kasvamista kiinni elämään
joka ei pääty
silloin kun Hän tulee
Vastaus runotorstain haasteeseen 227
Aiheena Mirkka Rekolan runo
“Hän jota odotat tulee pian”
siinä luki.- Se on sitten ajan takana, minä sanoin.
- Siinä lukee “pian”, hän vastasi.
- Mutta ne jotka odottavat eivät koskaan ehdi.
Sen minä sanoin ja ajattelin että kun he sanovat
“pian” puussa jo kasvaa puisia hedelmiä.
- Entä jos siinä lukisi, että hän on jo tullut,
minä kysyin.
Silloin hän nousi kiireesti. “Sinä sitten olet
epäuskoinen ihminen”, hän sanoi ja lähti.Mirkka Rekola: Maskuja – pieniä elämän pituisia juttuja (WSOY 2002)
Runona tämän ongelma on siinä, että se on vastaruno, onneksi vain alussa. Pari ensimmäistä riviä joutaisivat pois. Parhaimmillaan teksti on toisessa ja viimeisessä säkeistössä. (Anteeksi kriittisyyteni).
Hyvä Hyvä! Kriittinen saa olla. Mutta – Tämä olikin vastaruno – reaktio lukemaani runoon. Liian nopeasti kasattu ja vailla runon väljää muotoa. Tarkoitan, että tämä on liian ‘julistava’. Runolle se on vieras kieli.
Odottamisesta voi tosiaan kirjoittaa monenlaista…