Tehdasmiljöö

Porissa kuten monessa muussakin vanhassa tehdaskaupungissa on vanhoja tehtaan rakennuksia otettu uusiokäyttöön hyvällä menestyksellä. Yliopistokeskus ja sanomalehti Satakunnan Kansan toimitus ovat vanhan tehtaan tiloissa. Samoin siellä on lukematon määrä eri liike- tai toimistotiloja. Me viemme esikoistyttöämme Nojosen tanssitunnille. Sen lisäksi, että rakennukset ovat persoonallisempia kuin nykyaikaiset tehdashallit, myös hauskoja yksityiskohtiakin löytyy. Siniset portaat on suosikkini. Alhaalta portaisiin ei oikein voi päästä ja toisaalta portaat eivät johda mihinkään.

Rukous läheisen kuoltua

Kävin tänään Porissa toimittamassa rukoushetken “Läheisen kuoltua”. Täytyy sanoa, että minua ottaa syvästi aivoon tuon toimituksen latteus ja vähäverisyys. Toimuksen sanat eivät kanna surevaa eikä toimittajalle tule mieleen erehdyksessäkään, että tässä ovat kirkon aarteet tarjolla tartuttavaksi. Se ei anna juuri mitään. Vanha käsikirja olisi toiminut paremmin:

Herra kaikkivaltias Jumala ja Isä, lahjoita hänelle, joka nyt on poistunut luotamme, ikuinen rauhasi rakkaan Poikasi Jeesuksen Kristukseen tähden. Anna iäisen valosi loistaa hänelle. Ole hänelle armollinen ja annan hänelle iankaikkinen elämä. sinä uskollinen Herra ja Vapahtaja, Jeesus Kristus, johdata hänet, jonka tähden olet vuodattanut pyhän ja kalliin veresi, sisälle Jumalan kirkkauteen ja vie hänet pyhien joukkoon nimesi tähden. Armahda myös meitä  ja johdata oikealla tiellä, että vaelluksemme päättyy hyvin ja pääsemme mukaan vanhurskasten ylösnousemukseeen. Aamen.

Nykyinen käsikirja jaarittelee ympäripyöreitä, mutta ei rukoile pelastusta ja ikuista elämää vainajalle.

Virkistymässä Kokemäellä

Työyhteisömme saatteli pitkäaikaisen kanslistimme eläkkeelle niin että vietimme samalla yhteisen virkistyspäivän Kokemäellä. Siellä oppaanamme oli Juhani Merikallio. Monet tuntevat  hänet tuttuna radioäänenä Sävellahjasta 30 vuoden ajalta. Hän esitteli Kokemäkeä meille viereisen paikkakunnan ihmisille. Teema oli ‘Kokemäki erilaisin silmin’ tai ‘Tiesitkö tämän Kokemäestä’. Päivä oli mukava hänen seurassaan. Kuulinpa häneltä valehtelematta elämäni hauskimman vitsin – tai tosikertomuksen tapahtumasta eräässä ranskalaisessa ravintolassa.

Seuraavat kuvat ovat matkan varrelta. Ensimmäisessä kuvassa on seinän töhrimistä 1800-luvun puolesta välistä. Silloinkin siis osattiin. Etsin niiden joukosta “Bishop Henrik was here” -merkintää, mutta sitä en löyänyt. Aikaa etsimiseen ei tosin paljon ollut. Toinen kuva on Henrikin saarnahuoneen ympärille rakennettu suojarakennus. Jälkimmäiset kuvat ovat korkealta viljasiilojen päältä Kokemäen Risteltä. Siilot kohoavat n. 70 metrin korkeuteen. Sinne menee hissi, mutta oli kiva mennä matka portailla ylös ja alas.

Ks videopätkää Kokemäen historiasta ja vähän muustakin: http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F05075_1 Se on jonkinlainen takavuosien matkailumainos. P. Henrikin saarnahuone on kuvattu siinä myös.

Menettämässä jotakin arvokasta

Usein vasta silloin kun olemme vaarassa kadottaa jotakin tärkeää tai ehkä olemme sen jo menettäneet, meille paljastuu sen arvo. Menetyksen taustaa vasten tajuamme sen arvokkaaksi. Muulloin, muut pikkuasiat täyttävät mielemme ja menevät sen edelle.

Esimerkiksi puolison rakkaus. Mies saattaa pitää sitä itsestään selvänä ja tajuaa sen arvon vasta kun on menettämässä sen. Silloin havahtuu ja ehkä korjaa asenteensa, jos siihen on olemassa mahdollisuus. Elokuvissa ja tv-sarjoissa peli on monesti jo menetetty. Sankari on huomannut liian myöhään. Jos hän saa uuden mahdollisuuden, muutos ei ehkä sittenkään ole pysyvä, vaan palaudutaan vanhaan asetelmaan. Eräässä kuulemassani tapauksessa havahtuminen oli ollut luonteeltaan niin syvällinen, että se toi mukanaan kestävän muutoksen. Sellaista siis tapahtuu. Muuttuminen tottumuksistaan on mahdollista.

Mutta miten on suhteessa Jumalaan, tajuammeko sen arvon? Havahdummeko milloinkaan omaan haaleaan asenteeseemme? Mitä jos tulisimme tietoiseksi, että voimme kadottaa sen? Vaikuttaisiko se asiaan?

Maria piilossa

Mariahan se siellä

Hydrangea paniculata ‘Grandiflora’

Hengellinen röntgenkuva

Tervehdys lukijat. Huomaan, että facebook on vienyt merkittävän osan aktiivisuudesta kirjoitella tänne. Viimeaikaiset merkinnät ovat pääasiassa olleet linkkejä puheisiin, joita työn ohessa luonnollisesti syntyy. Tässä linkki uusimpaan saarnaan: hengellinen röntgenkuva. Tämän saarnan valmistaminen oli sikäli haasteellisempaa, että olin valmistanut siihen jo radiohartauden enkä ajatellut sopivaksi toistaa siinä esittämiäni ajatuksia tai tehdä siitä laajennettua versiota. Jäin siksi etäälle itse evankeliumin tapahtumasta ja saarna käsitteli paremminkin päivän teemaa: itsensä tutkiminen.

Aamuhartaus 21.8. Viitan tupsut

Tänä aamuna radiohartaudessa aiheena Viitan tupsut heiluvat. Sen voi käydä kuuntelemassa viikon ajan Ylen hartausohjelmien arkistosta: täällä. Teksti on luettavissa blogissani Pieniä puheita: Viitan tupsut heiluvat.

Aamuhartaus – Minä en kadu mitään

Ylen sivulla viikon ajan on kuunneltavissa tämän perjantain 14.8.09 aamuhartaus: Minä en kadu mitään.

Tekstiversiona löytyy blogista Pieniä puheita: Minä en kadu mitään.

Pehmusteita ja pieniä kohtaamisia

Olen lisännyt yhden vihkipuheen omaan blogiinsa ja uusimman saarnan: Välinpitämättömyyden pehmusteet. Se on konfirmaatiosaarna. Saarnassa tulen pohtineeksi suomalaista suhtautumista uskontoon. Meillä on tavallisesti välinpitämättömyyden pehmusteet, johon kaikki ulkoapäin tulevat vaikutusyritykset tyssäävät. Eikä näytä olevan paljon eroa siinä, onko kysymyksessä ateistien bussikampanja vain kristillinen tapahtuma. Mikään ei uppoa eikä häiritse rauhaa. Vihkipuheen idea nousi morsiusparin tapaamisesta – elämän pienistä ja suurista kohtaamisista.

Harmi, että en ajoissa kuunnellut Tytti Issakaisen perjantain aamuhartautta, mikä käsitteli samaa pyhän tekstiä. Tytti teki hienon läpileikkauksen koko vuorisaarnaan. Tyhmä tekee torppansa jäälle – ja lopulta olemme kaikki näitä tyhmiä, kun vertaamme omia tekojamme Jeesuksen opetukseen. Onneksi Jeesus julistaa autuaaksi niitä jotka ovat epäonnistuneet elämässään. Issakaisen aamuhartaus löytyy vielä jonkin aikaa Ylen hartauksien arkistossa. Käykää kuuntelemassa.

Pari puhetta

Eilen oli 7 sunnuntai helluntaista ja aiheena Rakkauden laki. Saarnasta tuli tämän näköinen. Sitä ennen oli oli aamulla Satakunnan kansansoutajille hartaus. Rakensin idean Vanhan testamentin lukukappaleen varaan: Tässä.

Tänään täytyisi saada valmistettua lopulliseen muotoon kaksi aamuhartautta huomista äänittämistä varten.