Feeds:
Artikkelit
Kommentit

Näyttökuva 2019-01-29 kello 7.48.06.png        Näyttökuva 2019-01-29 kello 7.48.34.png

Aloittaessani vuoden 2019 ja Bullet journalin tein päätöksen vähentää sosiaalisessa mediassa viettämääni aikaa. Se päätös on ainakin kuukauden verran pitänyt. Luin menetelmän luojan Ryder Carrollin kirjan ja bujoilen elämääni eteenpäin. Bullet journal on vaikuttanut myönteisellä tavalla. Toki sen käyttöä opettelen ja kehitän itselleni sopivaksi vielä hyvän aikaa.

Yksi pitämäni trackeri, päivittäin toistettava asia, josta laitetaan merkintä kirjaan, on ajan varaaminen lukemiselle. Yllä kuvatut kirjat olen tämän aikana lukenut. Eero Huovisen kirja Isä meidän vei ydinasiaan. Sain kirjan syntymäpäivälahjaksi edellisenä vuonna. Tammikuussa luin sen pienissä pätkissä. Kirjan innostamana olen seurakunnassa jo muutamaan puheeseen löytänyt sanottavaa. Eero Huovinen on hyvä kirjoittaja. Hän jaksaa kertoa mielenkiintoisesti uskonelämän perusasioita ymmärrettävällä tavalla. Hän johdattaa hyvin tutun rukouksen sanojen ääreltä laajoihin maisemiin. Rukouksen olemukseen ja ihmisen eksistenssiin, rukouksen aloitukseen, kun puhutellaan Jumalaa Isänä. Lisäksi hämmästellään kysymyksiä: Mitä on nimen pyhittäminen? Miksi nimi on tärkeä? Valta? Miksi Jumalan valtakunta tulee? Eivät valtakunnat yleensä tule. Tapahtukoon Jumalan tahto, on varmasti rukouksen vaikeampia kohtia sillä meillä on omakin tahtomme ja yleensä haluaisimme pitää päämme. Rukouksessa avautuu koko ihmisen elämä ja sen kipukohdat, meidän ajalliset tarpeemme ja rikkinäiset suhteemme toisiin ihmisiin, koettelemukset ja kiusaukset ja lopulta taistelu Pahan kanssa.

Huovisen kirjan kanssa pääsee pitkälle Jeesuksen opettaman rukouksen kanssa. Silti jos vertaan Huovisen kirjaa toiseen Isämeidän rukouksesta tehtyyn kirjaan, annan Tapio Saranevalle pisteen enemmän. Se oli lukukokemuksena aikanaan sykähdyttävämpi. Minun kannalta plussaa on erityisesti se, että Saranevan kirja oli ohuempi. Huovinen käytti 240 sivua ja Saraneva 125 sivua. Luin Saranevan kirjan vuonna 2000 ja kirjan loppuun kirjoitin huudahduksen: ”Amen! Tällainen kirjan pitää olla. Vähän sivuja, mutta paljon elämää.” Edellisestä huolimatta tarkoitukseni ei ole vähentää Huovisen kirjan arvoa. Hän on harvoja suomalaisia teologeja, jotka osaavat kirjoittaa suurelle yleisölle. Niitä ei ole monta ja osa heistä on jo kuollut. Tuomo Mannermaa, Martti Lindqvist, Juhani Rekola. Elävistä tähän kategoriaan nostan tällä kertaa Huovisen lisäksi vain Serafim Seppälän, Jaakko Heinimäen ja ihanat Johanna ja Juha Tanskan. Onhan heitä varmasti muitakin, mutta eivät ole vielä vahvasti osuneet kohdalle. Lauri Kemppaisen Rukoileva kädellinen on vielä mainittava ja Antti Nylenin Tunnustuskirja.

Eilen (28.1.2019) Satakunnan Kansassa oli koko aukeaman artikkeli Thomas Eriksonin uusimmasta kirjasta Kehnot pomot ympärilläni. Erikson tuli tunnetuksi 2017 ilmestyneellä kirjallaan: Idiootit ympärilläni – Kuinka ymmärtää itseä ja muita. Sain juuri luettua tämän jälkimmäisen kirjan. Se kantaa hätkähdyttävää nimeä. Erikson kirjoittaa DiSC-analyysin (tai DISA) pohjalta neljästä persoonallisuustyypistä, joille hän antaa oman värin: Punainen, keltainen, vihreä ja sininen. Ei ole mikään järisyttävä salaisuus, että jotkut ovat enemmän ulospäin suuntautuneita ja toiset sulkeutuneempia; toiset ovat asiakeskeisiä ja toiset tunne/ihmiskeskeisiä; toiset kärsivällisempiä ja toiset kärsimättömiä; toiset dominoivampia ja toiset mukautuvia; toiset viihtyvät paremmin esillä kun toiset taas eivät pelkää mitään niin paljon kuin astumista ihmisten eteen; toiset ovat pikkutarkkoja yksityiskohtiin keskittyviä toiset suurpiirteisiä. Tällaisissa voimakentissä persoonalliset piirteemme ovat koetteella. Värit ovat huomattava apu  kokonaisuuden hahmottamiseen.

Tein omaan bujooni tiivistelmän näistä hahmoista. Kirjoittaminen on minulle hyvä tapaa työstää asiaa. Kirjan anti oli hyvä. Se auttoi näkemään itsessäni piirteitä, joita en ollut ajatellut, mitkä paremmin nyt tunnistin. Samoin irralliset havaintoni itsestäni saivat ikään kuin raamin, minkä sisälle ne tulevat ja millä tavalla ne liittyvät omaan persoonalliseen kartastooni. Joskus aikaisemmin viime vuonna tein myös netissä olevan 16Personalities testin. Sillä on samankaltainen neljän perushahmon rakenne, jotka kukin jakautuvat neljään erilaiseen tyyppiin. En anna teille sitä iloa, että jaan omat tulokseni. Vahvasti kuitenkin suosittelen kirjaan tutustumista. Se auttoi myös näkemään työpaikan kimurantteja suhteita toisiinsa.

Enneagrammi oli joitakin vuosia sitten pinnalla. Siinä on yhdeksän tyyppiä, joilla kullakin on oma kasvusuuntansa ja oma varjonsa. DiSC-tyypeillä on myös ikävämmät piirteensä. Ehkä täytyy palauttaa mieleen enneagrammin maailmaa: Enneagrammitesti. Tuskinpa se lopulta kovin erilainen on. Vaikka mallit ovat aina yksinkertaistettuja, ne auttavat itseymmärryksessä. Eräs vuosituhantinen viisaus on sanottu kahdella sanalla: Tunne itsesi.

Hyvä lehtiartikkeli kirjaan löytyy mm. Aamulehdestä: https://www.aamulehti.fi/ihmiset/konsultti-leimasi-ihmisia-holosuiksi-ja-pilkunviilaajiksi-kunnes-alkoi-tehda-ajatuksella-rahaa-24397414

Erinomaiset mindmap-piirustukset näistä tyypeistä on sivulla: http://esseepankki.tiimiakatemia.fi/idiootit-ymparillani-thomas-erikson/

Seuraavana lukuvuorossa on Tapio Aaltosen, Pirjo Ahosen ja Heikki Pajusen Merkityksen Kokemus. Odotan siltä paljon, koska Aaltosen Kutsumusta käsittelevä kirja oli nautittavaa luettavaa tärkeästä aiheesta.

Mainokset

näyttökuva 2019-01-26 kello 8.06.34Satakunnan kansan välissä jaettu Harjavallan kaupungin 150v juhlalehdessä oli tekemäni onnittelukirjoitus.

 

Bullet journal

Olen lukenut Ryder Carrollin kirjaa Bullet Journal -metodi ja hankkinut tarkoitukseen sopivan muistikirjan. Aikomuksena on oppia käyttämään tätä järjestelmää ja saada parannettua otetta arjen ja työn hallintaan. Olen kerran aikaisemmin metodia kokeillut, mutta pääsemättä sisälle ideaan. Kirjan kautta näen paremmin, miten asiat liittyvät toisiinsa, miksi se rakentuu tietyllä tavalla ja miten siitä voi tehdä toimivan.

Ryderin kirja on vähän turhankin paksu tällaisen asian kertomiseen. Varsinkin kun koko bujoilun idea on tiivistää merkintänsä oleelliseen. Mutta toivon, että tästä pääsen hyvin alkuun. Tapa sopii minulle mielestäni ennen kaikkea siksi, että olen nuorempana pitänyt päiväkirjaa. BuJo on osittain myös päiväkirja. Siihen tallentuu tapahtumia ja merkityksiä myös jälkeenpäin. Se ei ole vain kalenteri tulevien tapahtumien järjestäsmiseen. Nyt parhaimmassa tapauksessa saan irtolaput, postit-laput vähennettyä ja niiden sisältämän tiedon yksiin kansiin ja helposti löydettäväksi. Odotukseni ovat itse asiassa aika korkealla.

Erilaisia luovia ja taiteellisia bujoiluratkaisuja on ollut esillä netissä. En ota paineita taiteellisuudesta. Lähden ennen kaikkea siitä, että opin tämän rakenteen ja opin hyödyntämään sitä. Muu taiteilu ja koristelu tulee myöhemmin. Nyt on tärkeää saada pöytä ja pääkoppa selkeämmäksi.

Asiasta innostuneena poistin fb-sovelluksen puhelimesta. Jospa useammin BJ tulisi käteen selailtavaksi, kuin puhelin. Fb:tä en kokonaan toki unohda. Käytän sitä vain tietokoneelta. Kokemukseni mukaan vietän aikaa enemmän tietokoneella kuin puhelimella. Joten muutos ei ehkä ole niin suuri kuin olisi suotavaa.

Lisäys 1.1.2019

Nyt puolet kirjasta luettuani, on selvää, että bujo on enemmän kuin kalenteri ja ja päiväkirja. Se on elämänhallintametodi, jolla on mahdollisuus päästä syvemmälle, tarkastaa tavoitteitaan oikean suuntaiseksi ja edetä valitsemallaan tiellä esteitä yksi kerralla voittaen. Olen yllättynyt jo siitä prosessista, minkä kirja on minussa aloittanut. Monta kysymystä olen nostanut itselleni tutkittavaksi. Kirja nostaa esille kysymyksiä, joita on hyvä pohtia. Saarnan ja puheiden aiheita nousee myös.

Jokin aika sitten hautausblogi Maasta sinä olet tullut avattiin kaikkien luettavaksi. Olen saman tarkistuksen tehnyt myös vihkipuheita sisältävälle blogille Sormus annettu merkiksi. Ennakkoajatukseni oli sellainen, että niissä on jäänyt enemmän sellaisia henkilöön liittyviä yksityiskohtia näkyviin, joita tulisi muuttaa. Poistin viitisen puhetta näkyvistä, muiden kohdalla joitakin muokkauksia, mutta onneksi ei tarvinnut kovin paljon puuttua jo aiemmin tekemiini tarkistuksiin. Myös kastepuheiden Ristinmerkki otsaasi valikoima avattiin luettavaksi. Siinä on yleisemmin ollut kaikkein vähiten mitään henkilökohtaista. Ne ovat luonteeltaan toisenlaisia.

Sivuista on iloa eniten papin työtä tekeville kollegoille. Mutta aikaisemman palautteen johdosta tiedän, että surun tiellä kulkevat voivat saada lohtua hautauspuheista. Jonkinlaista yleistä mielenkiintoa saattaa olla myös kahdessa muussa blogissa.

Toivotan hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille.

Saarnasivun pidän vielä suljettuna.

Minulla on vuodesta 2004(?) ollut netissä hautauspuheiden tiivistelmiä luettavana, ensin kotisivulla Höyhen, ja sitten blogissa Maasta sinä olet tullut. Ensi alkuun puheita pääsi lukemaan kuka tahansa. Ne olivat kaikille avoimet. Sitten oli tarve tehdä niistä suojatut. Niitä pääsi lukemaan vain kutsusta. Lukijoita oli noin 100. Tietosuoja-asetusten myötä suljin kaikkien pääsyn sivuille. Niitä ei voinut sellaisenaan siellä pitää.

Olen nyt käynyt puheita läpi ja poistanut sellaisia tietoja, joiden kautta henkilö on tunnistettavissa. Nimitiedot ovat olleet aina poissa, nyt olen häivyttänyt päivämääriä, ikään liittyviä mainintoja, työpaikkoja, asuinpaikkoja ja vastaavia tietoja. Olen tietoisesti saattanut häivyttää sukupuoleen liittyviä tietoja, toisinaan jopa vaihtanut sen toiseksi. Nyt blogi avataan kaikille. 

Muokatessani puheita jaettavaksi, huomasin pian yhden ongelman. Mitä enemmän yksityiskohtia häivytetään, myös luettavuus ja mielenkiinto haihtuu. Juuri eletty elämä tekee kirjoituksista parhaimmillaan mielenkiintoista luettavaa. Elämään liittyivstä tarinoista ja yksityiskohdista puheet yleensä nousevat. Toivon, että tasapaino on löynytyt. Toivon, että lukijat uudelleen löytävät  blogin – mikäli tällaista lukemista etsivät.

Tervetuloa hautasupuheiden pariin

Maasta sinä olet tullut

Minulle on tullut lähes joka päivä pyyntöjä päästä lukemaan suojattuja sivuja, varsinkin hautauspuheita ja vihkipuheita. Ne ovat toistaiseksi täysin yksityisiä. Minun on käytävä niitä läpi ja poistettava sieltä tietoja, joiden perusteella henkilö voidaan tunnistaa. Hautauspuheiden suhteen muokkaamisen tarve on vähäisempi. Vihkipuheita vuoden aikana on niin vähän, että niissä tunnistettavuus on suurempi. Niitä olisi näin ollen muokattava kohtalaisen paljon, voidakseni antaa ne julkisesti luettavaksi. Minulla ei ole sellaiseen työhön paljon aikaa, joten ihan lähitulevaisuudessa ne eivät tule jakoon.

Perheloma Espanjassa

 

Teimme Aurinkomatkojen järjestämän yhdistelmäloman, jossa ensin vietimme neljä yötä rantalomaa Saloussa ja kolme yötä kaupunkilomaa Barcelonassa.

IMG_2645.JPG

Matkan perusidea oli meidän perheelle toimiva. Lapset saivat viettää aikaa rannalla. Olihan se vanhemmillekin rentouttavaa. Hotellimme Blaumar sijaitsi lähellä rantaa. Mahdollista oli myös käyttää alhaalla hotellin allasta. Molempia käytettiin. Tytöt tykkäsivät enemmän meren rannasta, jossa vesi oli lämmin ja aaltojen kanssa oli kiva leikkiä. Joskus aallot ja tuuli nousivat jo turhankin suureksi, jolloin hotellin allas oli tarpeen. Puolimajoitukseen sisältyvä buffet-pöytä oli runsas ja myös vaihteleva. Koska emme ole tottuneet espanjalaiseen vuorokausirytmiin, myöhäiset illalliset ja muukin iltaelämä jäi vähemmälle tutustumiselle.

IMG_2620

Hotellin sisäpihalla järjestettiin jonkinlaiset iltamat jokaisena iltana. Sinne oli kutsuttu esiintyviä taiteilijoita, joilla oli aina varattu myös lapsille ohjelmaa. Lapsia oli näissä juhlissa aina lähemmäs puolen yöhön asti. Se kummastutti meitä.

Hotellin väki oli avuliasta. Toki välillä tuntui, että espanjan kieltä taitamatonta turistia pidettiin tunkeilijana. Ymmärrän tämänkin näkökulman. Luultavasti kokisimme Suomessa samoin, jos kaikki paikat olisivat turisteja täynnä.

Hotelli oli siisti. Siellä oli paljon henkilökuntaa, jolloin jouduin miettimään, paljonkohan saavat palkkaa. Keittiössä, ruokasalissa ja hotellin käytävillä siivouksessa toiminta oli nopeaa ja siistiä. Englannin kielellä pystyi kommunikoimaan useimmissa tilanteissa.

Ostimme liput Katamaraaniristeilylle. Alus purjehti lähelle toista rantaa ja siellä pääsi  uimaan, kun he laskivat ankkurin ja portaat mereen uimareita varten. Veneen laidalta sai hyppiä, jos halusi. Tämä tuo mieleeni maidemme välillä näkyvän eroavaisuuden. Siellä missä meillä on kaikenlaisia varoituskylttejä, kieltoja ja direktiivejä noudatettavaksi, Espanjassa luotetaan ihmisten omaan arviointikykyyn sekä siihen, että vanhemmat huolehtivat lapsistaan. Sama näkyy kaikessa. Lapset ovat keskellä mutta eivät keskipisteenä – lainatakseni Olavi Sydänmaalakan mainiota ilmaisua. Ihmiset näyttivät siellä olevan hyvin perhekeskeisiä. Kulttuuri on vielä melko homogeenistä.

01katamaraani

Rannalta vuokrasimme pari aurinkovuodetta ja aurinkovarjon. Kun päivällä kävimme välillä syömässä, iltapäivällä sai samalla lipulla uudelleen aurinkovarjon vuoteineen. Kuumassa paahteessa, minä suosin varjoa.

Saloussa oli paljon erilaisia suihkulähteitä. Eräs sellainen oli labyrintti, minkä sisälle sai mennä kävelemään ja seikkailemaan. Julkisten tilojen taide oli usein modernia. Gaudin vaikutus näkyy katukuvassa.

02suihkulähde salou

Olimme Saloussa samaan aikaan kun jalkapallon maailmanmestaruus ratkesi. Ranskan kannattajat soittelivat auton torvia ja menivät keskustan aukion suihkulähteeseen juhlimaan ja laulamaan voitonlaulua.

Siirtyminen Barcelonaan Hotelli Atena Calabrisiin.

Huoneistohotelli sijaitsi kohtalaisen hyvällä alueella. Sieltä käsin kaupunkiin tutustuminen onnistui hyvin. Vaikka hotelli ei kaikilta ominaisuuksiltaan ollut täydellinen, se sopi vallan mainiosti tarkoitukseen. Hotellin parveke oli vaatimaton. Näky ulos vaatimattomampi. Kuvassa portaat suoraan edessä ja näkymä sisäpihalle, missä yleensä oli paljon lapsia pelaamassa nuorten ohjaajien kanssa. Siellä mahdollisesti viereinen katolinen seurakunta järjesti lapsille ohjattua toimintaa.

Camp Nou

Jalkapallo on espanjalaisille tärkeä. Siihen suhtaudutaan uskonnollisella hartaudella ja palvonnalla. Camp Noun areenalla, mikä on Barcan kotikenttä (FCB), on myös pyhäinjäännösten kokoelma.

Olin kieltämättä iloisesti hämmästynyt löytäessäni jalkapallolle pyhitetyn areenan sokkeloista tämän:

10kappeliareenalla

On jotakin jalkapalloakin suurempaa. Kappelissa on kopio Montserratin luostarin mustasta Madonnasta, jonka sylissä Kristus siunaa ihmisiä.

Magic Fountain

Kävimme tällä paikalla parikin kertaa. Ensimmäisellä kerralla suihkulähteet eivät olleet toiminnassa. Toisella kerralla tulimme katsomaan suihkulähde-esitystä. (Kuvahaku sanoilla Magic Fountain)

Montserrat

Linja auto vei meidät Montserratin vuorelle luostarin alueelle. Maisemat olivat huikaisevat.

Teimme kävelyretken pyhän Mikaelin ristille. Sinne kulkee hyvin tehty leveä tie vuoren rinteessä.

Pääsimme lyhyen vierailun aikana käymään myös luostarin kirkossa. Kirkko on kaunis, kuten katoliset kirkot yleensä. Alttarin takana ylhäällä näkyi huone, jonne lukuisat vierailijat jonottivat pitkiä aikoja. Siellä on  Musta Madonna, mikä on espanjalaisille ja Barcelonalaisille hyvin tärkeä.

Sagrada Familia

Kaupungin ykköskohteeseen ostimme liput netistä. Sinne ei tarvinnut siksi jonottaa, kun liput oli valmiina. Sisäänpääsy mahdollistui kuitenkin vain tarkan turvatarkastuksen jälkeen. Mutta keskeneräisenäkin kirkko on vaikuttava, varsinkin ulkoa päin. Rakennustyöt jatkuvat vielä ja isot nosturit ovat asennettuna eri puolille kirkkoa.

Tila sisältä käsin on hämmentävä. Se ei ole ihan tavallinen. Gaudin suunnitelma on saanut vahvoja vaikutteita luonnosta jopa siinä määrin, että sisällä tulee panteistinen ja pakanallinen tunnelma. Tila on kuitenkin kirkko. Sen ulkokuorta koristaa Raamatun tapahtumat. Kaksi sisääntuloväylää ovat vaikuttavia. Syntymää kuvaavat tapahtumat ovat enemmän perinteistä muotokieltä. Kärsimyksen kuvauksessa patsaiden muodot ovat muuttuneet. Kolmas portti oli peitetty ja vielä rakenteilla. Sitä emme juuri nähneet. Salissa sillä paikkaa oli iso latinankielellä kirjoitettu Isä meidän -rukous. tekstin ympärillä oli lukuisilla eri kielillä kirjoitettu osia rukouksesta. Myös suomen kielellä löytyi: Anna meille tänä päivänä meidän jokapäiväinen leipämme.


Kirkon kryptassa on kappeli, minne myös kirkon suunnittelja Gaudi on haudattuna. Hän asui viimeiset 16 vuottaan kirkossa. Lisää tietoa kirkosta: Wikipedian artikkelissa.

Hyviä kuvia kirkosta Googlen kuvahaulla.

Viimeinen kuvani on Barcelonan puistosta jossa vietimme jonkin aikaa, Park de la Ciutadella.