Tänään kirjoitus on käynyt toteen

Minulla oli jumalannpalvelusvuoro toisena loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina. Aiheena Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Perinteinen evankeliumi on Johanneksen mukaan, jossa Jeesus tekee Kaanan viini-ihmeen.

Aloitin saarnan kysymällä miten Jeesus alkoi julkisen toimintansa. Evankeliumeissa on eroja. Matteus ja Markus ovat toistensa kaltaisia. Johanneksessa tuo viinii-ihme. Luukas kertoo Jeesuksen käynnistä kotikaupungissaan Nasaretissa, missä hän lukee jumalanpalveluksessa messiasennustuksen Jesajan kirjasta ja sanoo kirjoituksen täyttyneen. Linkki saarnaan on alla. Facebookin linkkiä en laita tänne, koska jostakin ihmeellisestä syystä kuva lähti ulos poikittain.

https://saarnatuoli.wordpress.com/3vk/2-sun-loppiaisesta/

Oppimaton opettaja

Jumalanpalvelus striimattiin tänään jälleen eetteriin Harjavallan kirkosta. Aiheena periaatteessa oli Herran huoneessa. No nyt seurakunta ei voinut kokoontua Herran huoneeseen. Kokoontuminen tapahtui etänä.

Palveluksen rakenne on meillä yksinkertaistettu minimiin ja ylikin sen. Mutta jumalanpalveluksen rakenne on toki tuttu. Ei meillä ehkä mene ihan pykälien mukaan, mutta näissä poikkeusoloissa pykälät eivät mielestäni ole niin velvoittavia.

Jumaanpalvelus löytyy kirjallisessa muodossa täältä: https://saarnatuoli.wordpress.com/3vk/2-sun-joulusta/

Facebookstreemaus löytyy täältä: https://www.facebook.com/186423911389779/videos/402487130981302

On jäänyt mainitsematta, että Tapaninpäivänä oli jumalanpalvelusvuoroni ja se löytyy myös saarnasivulta: https://saarnatuoli.wordpress.com/3vk/tapaninpaiva/

Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus

Itsenäisyyspäivänä alkoi koronasulku ja seurakunnan ei olisi pitänyt enää osallistua kirkkosalissa jumalanpalvelukseen. Tieto ei ehtinyt kaikille. Siksi joitakin ihmisiä tuli kirkkoon. Yhteensä pari kymmentä henkilöä. Tiesin, että näin varmaankin tulee tapahtumaan. Turvavälit olivat riittävät ja ihmisilä oli maskit pässä. Palveluksen jälkeen mentiin sankaraihaudoille seppeleenlaskuun. Striimasin seppeleenlaskunkin seurakunnan fb-tilille. Ihmettelin jälkeenpäin sitä, kuinka hyvin se kuului.

Aloitin saarnani näin: ”Mikä on meidän tarinamme suomalaisina? Mikä on se tarina, minkä haluamme välittää itsestämme ja kansastamme eteenpäin lapsillemme? Mikä on meille arvokasta, sellaista mitä me puolustamme? Minkä uskon takana me seisomme?”

Entä mikä on tarinasi kristittynä? Minkälaista tarinaa välität eteenpäin?

Saarna löytyy sekä seurakunnan facebookista, että omasta saarnablogistani.

Jumalan valtakunta keskellämme

Sunnuntaina 6.12. oli myös itsenäisyyspäivä. Keskiviikkon facebookhartaudessa nostin esille adventin teemaa. Tai tässä tapauksessa evankeliumissa esillä ollutta asiaa. Milloin Jumalan valtakunta tulee? Kysymys on aina kiinnostanut ihmisiä.

Jeesuksen näkökulma kysymykseen yllättää kuulijan. Se on jo tullut keskellemme. Facebookhartauteen täällä

Löytyy myös tekstimuodossa Jouluaika-blogissa.

Tuomiosunnuntai – perinnönjako

Kirkkovuoden päätöspäivän saarna on toisinaan haastava tehtävä. Matteuksen teksti on vieläpä sillä tavalla erikoinen, että siinä ei ole paljon armolle sijaa. Tuomiolla ihmiset jaetaan lampaisiin ja vuohiin. Jaon perusteena on se, miten ihminen on suhtautunut niihin vähäisiin veljiin, joissa tietämättämme kohtaamme Jeesuksen.

Olen saarnannut tekstistä aikaisemminkin. Nyt en käyttänyt aikaisempia saarnoja apuna. Vilkaisin niitä ja myös novumista interlineaarista tekstiä. Saarna alkoi hahmottua kirjoittaessa. Siksi se on eräässä mielessä vähän hassu. Saarna alkaa eri tavalla, miten sen olettaa jatkuvan. Koska aika oli kortilla jatkoin kirjoittamista.

Toisinaan kummastusta on herättänyt tuomiosunnuntai. Ovatko Jeesukseen uskovat tuomiolla. Ensin pelastuvat ja pääsevät Jumalan luo ja sitten maailmanhistorian loppuessa ylösnousemukdessa joutuvat vielä tuomiolle.

Otin sellaisen kannan asiaan, että Jumalan lapset eivät joudu tuomittavaksi. Lapsia ei tuomita, vaan heille järjestetään perinnönjakotilaisuus. Saarna löytyy täältä.

Kristinuskon vapautusliike

Tänään pyhäinpäivän jälkeen on Kaikkien autuuksien kirkon syntymäpäivä. 36 vuotta sitten John Vikström vihki kirkon käyttöön pyhäinpäivän jälkeisenä sunnuntaina. Pyhäinpäivänä toisaalta luetaan kirkon nimikkoevankeliumi, eli vuorisaarnan alun autuaaksijulistukset. Tänään on uskonpuhdistuksen muistopäivä. Vaikka olen korviani myöten luterilainen, en koskaan ole isosti innostunut tästä pyhäpäivästä. Se johtuu siitä, että en haluaisi saarnassa käsitellä reformaation historiaa. Jollekin toiselle se on intohimo. Meitä on erilaisia ihmisiä. Hienoa silti, että tutkijoita riittää. Hyödynsin saarnassa 2014 saarnaa ja kehittelin sitä.

Olen tuntenut joskus syyllisyyttä siitä, että käytän vanhoja saarnoja hyödyksi. Mutta nyt ei tuntunut siltä. Kysymys oli kuitenkin ajatuksen kehittämisestä ja saarnaamisesta tälle ajalle ja tämän ajan ihmisille. Toki vaille vastautsta lopulta jäätiin.

https://saarnatuoli.wordpress.com/2vk/uskonpuhdistuksen-muistop/

Hartauskirjoitus Satakunnan Kansaan

Sunnuntaina on aiheena usko ja epäusko. Teema on mielenkiintoinen ja antaa mahdollisuuden melko monenlaiseen lähestymistapaan. Minun näkökulmani liittyy uskovaisuuteen ja epäuskovaisuuteen eli ateismiin ja ihmisen horjumiseen näiden uskojensa kanssa. Hartaus ilmestyy Pieniä puheita-blogiin sunnuntaina.

Tiedetään hyvin, mitä on uskossa horjuminen. Mitä on se, kun ihminen horjuu epäuskossaan?

Enkelien päivä

Mikkelinpäivänä muistetaan enkeleitä. Erikoista on se, että vuosikerran jokaisessa evankeliumissa on sama teksti, mikä ei juuri kerro enkeleistä vaan lapsista.

Jos on tarkoitus muistaa enkeleitä ja pohtia niiden merkitystä, kyseinen evankeliumi ei ole paras siihen tarkoitukseen. Saarnani kulki evankeliumista huolimatta toisenlaisessa maailmassa. Oikeastaan Jesajan ja Hesekielin näyt olivat käsittelyssäni: Serafit ja kerubit.

Maalailen pohjalle malleja nykyihmisen suhtautumisesta enkeleihin. Eräs havaintoni saarnassa on se, että enkelikokemus ei ole koskaan vain enkelikokemus. Se on aina Jumalakokemus, koska kysymys on Herran enkelistä. Saarna löytyy alla olevasta linkistä.

https://saarnatuoli.wordpress.com/2vk/mikkelinpaiva/

Puhe eläkeläisille

Minulla oli diakoniapiirin hartauspuhe. Piiri on siirretty kirkkoon turvavälien johdosta. Siellä piiriläiset voivat olla väljemmin. Piti alkujaan tehdä hartaus edellisen pyhän kirjetekstiin, mutta siitä tuli liian pitkä. En halunnut viedä liikaa aikaa pääesiintyjältä. Sen sijaan, että puhuin vihasta ja rakkaudesta. Puhuinkin uskosta ja rakkaudesta. Tein siis isoja muutoksia hartauteen vielä aamulla työmaalla. Se toki näkyy lopputuloksessa. Puhe luettavissa blogissa Pieniä puheita osoitteessa: Jumala mahtuu ihmissydämeen ei ymmärrykseen

Vihan ja rakkauden käskystä vihamiehen rakastamiseen

Vuorisaanan kirjoituksessa Jeesus sanoo: Te olette kuulleet sanotuksi rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi. Tästä saarnani lähtee myös liikkeelle. Kuinka helppoa ja luonnollista olisikaan, jos tämä menisi edelleen näin. Ja käytännössä se kyllä taitaa mennäkin. Jeesus opettaa kuitenkin jotakin muuta. Hänen käsittelyssään vanha vihan ja rakkauden kaksoiskäsky kokee muutoksen. Ei riitä, että rakastaa niitä, jotka rakastavat meitä ja ovat kivoja meille. Jeesuksen mukaan meidän tulee rakastaa vihollistamme ja rukoilla vainoojiemme puolesta. Ei kukaan pysty tällaiseen rakkauteen. Silti sitä vaaditaan meiltä. Tällaisessa puristuksessa saarna siis toteutui. Se löytyy TÄÄLTÄ.

Lauantain hautauksessa puhe oli niin henkilökohtaista elämäntapahtumien kertomista, että paljon ei jäänyt siitä hautaussivustolle julkaistavaa.