Tunnustamisen kynnys

Tunnustautumisen kynnys

Suomessa on paljon kristittyjä. Mutta kuka oikeasti tunnustautuu kristityksi? Onko tunnustautumisen kynnys siihen Suomessa liian korkea.

Luulen, että tavalliselle kirkon jäsenelle on tähän kaksi isoa kynnystä. Ensinnäkin pitäisi tuntea olevansa jollakin tavalla erityisen uskonnollinen ja toiseksi pitäisi tunnustaa tuntevansa olevan syntinen.

Tämä jälkimmäinen on ihmisille ehkä vielä isompi ongelma kuin ensimmäinen. Jumalaan voi sanoa uskovansa ilman, että siitä seuraa isompia ongelmia, että sukulaiset ja työkaverit alkaa karttaa sinua.

Mutta syntiseksi tunnustautuminen on ihan eri asia. Koska usko voi olla älyllinen ja hieman etäinen asia, mutta synti tulee lähelle. Se on konkretiaa ei teoreettista. Siinä annan kuvauksen itsestäni: olen epäonnistunut, että minussa on jotakin pahaa. Kysymys ei ole enää jostakin itseni ulkopuolisesta asiasta, johon uskon.

Lisäksi – tänä päivänä ihmisten tapa ymmärtää tavallisia kristillisiä sanoja on irronnut siitä, mitä niillä on takavuosina tarkoitettu sanoa. Puhe synnistä koetaan hyvin vaikeana.

Jouduin tätä asiaa pohtimaan viime jumalanpalveluksessa. Siellä oli rippikoululaisia mukana. Jokaisessa jumalanpalveluksessa on alussa synnintunnustus, johon papin alkusanat johdattelevat.

Mietin, minkälaisen mielenmaiseman kristinuskosta haluan heille luoda. Minkälaiseksi kristityksi haluan heitä ohjata?

En halunnut korostaa sitä, että heidän pitäisi tuntea itsensä huonoksi ihmiseksi, minkä synnistä puhuminen helposti voisi saada aikaan. En halunnut painaa heitä alas ja kasvattaa masentuneita kristittyjä.

Halusin sen sijaan, että ilo, rakkaus, armo, hyvyys, olisi niitä asioita, mitkä jäisivät heidän muistiinsa, kun he lähtevät kotiin.

Aiheena oli ansioton rakkaus. Sanoin, että

– Siinä on toisaalta kokemus Jumalasta, hänen rajattomasta hyvyydestä ja rakkaudesta.

Samalla siinä on kokemus omasta itsestä, mikä ei ole tuon hyvyyden arvoinen. Jumala rakastaa minua, vaikka olen toiminut vastoin hänen tahtoaan. Hän jolla on kaikki valta, jolle joudun tekemään tilin elämästäni, joka voisi tuomita minut, ei tuomitsekaan vaan rakastaa ja armahtaa.

Tuo armo tekee meistä kauniita ja arvokkaita.

Siksi uskallamme rohkeasti katsoa myös omaan pimeyteemme ja tuoda se Jumalan eteen, koska tiedämme, että silloinkaan hän ei hylkää meitä vaan rakastaa. Jumalan rakkaus on paljon vahvempi kuin mikään paha, mitä itsestäni löydän.

Näin halusin kiinnittää heitä enemmän Jumalan rakkauteen kuin omiin synteihin.

Nuorille tulee eteen niitä hetkiä, jolloin elämä opettaa heitä ja he kokemuksen kautta tajuavat tehneensä väärin. Mutta ei ole hyvä, että heitä kasvatetaan kiinni häpeään; että he tuntisivat olevansa huonoja. Häpeä on huono kasvualusta yhtään mihinkään.

Sanoilla on merkitystä – mutta vielä merkittävämpää on se, millä tavoin me kohtaamme nuoret ja ihmiset ylipäätään.

Armo tulee parhaiten tunnetuksi niissä tilanteissa, missä ihminen hyväksytään omana itsenään; missä hänet nähdään ja otetaan vastaan.

Jos muistelet omaa historiaasi, niin luulen, että kaikkein parhaat muistikuvat sinulla on ihmisistä, jotka olivat sinua kohtaan hyviä ja ystävällisiä.

Miksi siis, me emme voisi olla juuri niitä ihmisiä toisille. Se ei ensi alkuun tarvitse yleensä muuta kuin ystävällisen katseen ja hymyn.

* *

Tämä oli käsikirjoitus life fb -hartauteen

Muutama lisäys sivuille

Pari saarnaa taas lisätty Saarnatuoliblogiin: Kynttilänpäivän saarna ja 4. sunnuntai loppiaisesta. Ja luultavasti moni muukin. Niitä ei täällä useinkaan tule maininneeksi. Myös Hautausten blogiin ja Pieniä puheita blogiin on lisätty materiaalia. Puheisiin hartauskirjoituksia, mutta viimeksi tosin facebookhartauden teksti. En linkittänyt itse videota. Juuri muualle ei tekstejä tulekaan. Hautauksia on ollut paljon Harjavallassa.

Nyt kun korona yli kahden vuoden jälkeen alkaa helpottaa (toivottavasti) on hämmentävää alkaa kaikkea uudestaan.

Joulua kohti

Hyvää joulun odotuksen ja valmistautumisen aikaa. Seurakunnan työntekijöille adventtiaika on vilkasta puuhaa. Ihmisille jouluna kokoontuminen yhteen ja ystävyyden sekä ystävällisyyden osoittaminen on tärkeää. Arkisessa ja kiireisessä elämässä joulu on juuri sitä aikaa, jolloin huomataan paremmin läheiset ihmiset. Se on tärkeä asia. Tärkeää olisi toki huomata läheiset pitkin vuotta. Mutta edes jouluna on hyvä muistuttaa itselle, että me tarvitsemme toisiamme. Ja kun sen tietää, jouluna on se myös viimeistään osoitettava. Annettava näin toiselle arvostusta. Siinä mielessä ne pienet joululahjat ovat tärkeämpiä kuin raha, mikä lahjaan kuluu. Tunnustan ettein itse ole paras esimerkki tässä asiassa. Muistutan siis itseänikin.

Minun lahjani lukijoille ovat tekstejä ja sanoja. Siksi ohjaan teitä joulun valmisteluissa joulusivuston ääreen -> Jouluaika niminen sivusto pitää sisällään jouluun ja sen valmisteluun liittyviä puheita ja saarnoja, jopa jonkun kuvaelman. Se on siis materiaalipankki ennen kaikkea toisille seurakunnan työntekijöille. Nämä joulujutut ovat siis vain minun tekemiä joulupuheita virkavuosieni varrelta. Mikäli ovat liian tylsiä, niin Digipostillasta löytyy monen muunkin papin adventti- ja joulusaarnoja

Toivon joulun valmisteluihin sieltä sinulle vinkkiä ja helpotusta. Hyvää joulun odottamisen aikaa!

Rohkaisen kaikkia lukijota ohjaamaan polkuaan tänä jouluna myös kirkkoon.

Syksyn käynnistelyä

Syksyä aloitettiin Harjavallan seurakunnassa Torikirkolla. Olimme kaupngilta pyytäneet lupaa järjestää ns. torikirkko kaupungintalon viereisellä Viuhka-aukiolla. Paikka on erinomainen tällaisiin ulkoilmatapahtumiin. Sadepäivästä huolimatta paikalle tuli runsaasti ihmisiä. Jumalanpalvelus ulkotilassa oli luonnollisesti yksinkertaistettu ja helposti toteutettavissa. Kanttorimme Pasi oli valinnut muutakin kuin virsiä laulettavaksi. Halusimme aloittaa syksyn keskellä ihmisten elämää ja siinä mielestäni onnistuimme. Minulla oli papin osuudet. Saarna luonnollisesti oli pidettävä hyvin lyhyenä. Toki täytyy sanoa, että tällaisella paikalla olisi ollut vielä tärkämpää huomioida tilanne ja ihmiset. Saarna löytyy Saarnatuoliblogista: Torikirkko. Tämän jälkeen oli hernesoppaa tarjolla soppatykistä.

Tässä välissä kävin Elinan kanssa Vaasassa viettämässä 20-vuotis hääpäivää. Yövyimme hotelli Astorissa. Pidin siitä enemmän kuin Helsingin Kämpistä. Vaasa oli mukavan oloinen kaupunki. Kävelimme meren rannalla ja puistoissa. Paluumatkan teimme lähempänä rannikkoa. Pysähdyimme Kristiinankaupungissa. Se oli idyllinen kuin Vanha Rauma. Ulrika Eleonooran kirkon näimme vain ulkoa päin.

Kun yksi papin virka on täyttämättä ja toinen lomalla, se tietää toimitusruuhkaa. Sen kyllä myös tuntee nahoissaan. Valmistautuminen hieman kärsii, kun on kaksi hautausta, vihkiminen ja messu.

Mutta työt tehdään ja 14. sunnuntai helluntaista puhui enemmän antamisesta Jumalalle kaikki kuin lähimmäisyydestä. Köyhä leski antaa kaiken – 0,40 €.

Veistospuistolta portaat alas

Kävin Emil Cedercreutzin museon rannassa.

Lisäys kirjoitukseen 23.7.2021

Kävin vaimon kanssa Cedercreutzin museolla katsomassa kolme valokuvanäyttelyä. Ne olivat kolme hyvin erilaista kokoelmaa. Voimauttavan valokuvan kurssilaisten töitä. Upeita hevoskuvia sekä kolmantena uskomattoman hienoja vanhalla tekniikalla tehtyjä kuvia nykyajan ihmisistä, mutta kuvat ovat kuin vuosisadan takaa. Sen jälkeen kävimme katsomassa veistospuiston patsaat. Niitä on myös pihan perällä vielä useampi. Ne kannattaa käydä katsomassa. Tulee samalla tutustuttua museon ulkoalueeseen maahengen temppelin seutuun paremmin.

Nyt vasta myös katsoin paremmin kahta reliefiä museon seinällä: aika ja iäisyys. Myös veistoksesta äidinrakkaus on pienempi versio pihalla. Sanottakoon vielä, että tässä ei ole kaikki veistospuiston veistokset. Niitä on monta muutakin vielä. Museon sisällä on myös veistossali, jossa on veistoksia ja niiden kipsivaloksia lisää. Museon facebooksivut löyty täältä.

Ennen lomaa

Menossa viimeinen työviikko ennen lomaa. Tälle viikolle on kuulunut kanttorin vaali kirkkovaltuustossa. Pidetty sisjaisemme valittiin yksimielisesti.

Maanantaina rotareiden kanssa tutustuimme Euran Kauttualla Alvar Aallon suunnittelemaan Terassitaloon sekä saman arkkitehdin suunnittelemaan Jokisaunaan. Miljöö oli jopa elokuvamainen. Voisi hyvin kuvitella katsovansa jonkin Komissaario Palmun seikkailun terassitalon ja ruukkialueen maisemissa. Pienellä alueella paljon kaunista katsottavaa. Eikä suinkaan vain Aallon suunnittelemat kohteet vaan ennen kaikkea ruukkimiljöö.

Tein eilen hartauskirjoituksen paikallislehteen Sydän Satakuntaan. Se ilmestyy huomenna nimellä: Hämähäkkimiehen puku. Kirjoitus on väljästi tulevan sunnuntain teemassa. Tai sitä tekstiä lähdin työstämään ja kynä vei mennessään (näppäimistö).

Samojen pohdintojen johdosta valmistin kirkkovaltuuston kokoukseen puheen Oneliner. Se taisi vähän miksaantua tuon hartauskirjoituksen kanssa. Mutta ei sen väliä. Itse asiassa tästä oli nousemassa lehden hartauskirjoitus, näistä onelinereista. Mutta pohtiessani niistä yhtä, hämähäkkimiehen lausumaa, se alkoi elää omaa elämäänsä. Vielä lauantaina evankeliumista valmistelen saarnan päivärippikoulun konfirmaatioon.

Hartauskirjoitus synnytettiin kohtalaisen nopeasti. Lähetin sen tuttuun tapaan Elinalle luettavaksi, jotta jokin pääni ulkopuolinen näkökulma huomaisi mahdolllisen sekavuuden, joka itseltäni jää katveeseen.

Tänään käyn Laviassa suunnittelemassa elokuun retriittiä. Se tuli melko nopeasti täyteen osallistujia. Vain 11 voidaan ottaa mukaan.

Yhteistyötoimikunta kokoontuu pohtimaan seurakunnan henkilöstösuunnitelman pohjalta askeleita etetenpäin tilanteessa, kun on tapahtunut muutoksia. Suunnitelman mukaan on sopeutettava toimintaa ja etsittävä säästöjä. Muutoksia tehdään luonnollisesti tällaisissa rajakohdissa, mikäli siihen on syytä. Kokouksen asialistalla on myös seurakunnan somesuunnitelma. Sometoimintaa seurakunnissa on kaiken aikaa ja se vaatii resursseja. Suunnitelman avulla tehdään rajauksia ja toimintaohjeita, jotta päästään varmemmin askelin eteenpäin. Tämä prosessi vauhdittui osana tuotekehitystyön erikoisammattitutkintoa. Suunnitelma on nimittäin yksi näyttö, minkä annoin opinnoissani 1.6.2021.

Sanotaan vielä, että tuo Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinto on suoritettu kokonaan ja todistusta odotetaan postiin.

Lomalle jääminen vaatii vielä joitakin säätämisiä, mutta moodi alkaa löytymään.