Enkeli kumartaa Mariaa

Minulla oli live-striimaus tiistaina kirkosta. Hartauden ajatus oli mielestäni ihan ok ja toimiva, mutta videointi ei onnistunut parhaalla tavalla. Apuvälineiden käyttö onnahteli ja se näkyi kuvassa epävakautena ja heilumisena. Pahoittelut vielä siitä.

Kun kameraa joutuu kuljettamaan siinä tulee ongelmia, jos ei ole hyviä välineitä siihen ja jonkinlaista kokemusta sen käyttämisestä. No onpa sekin kokeiltu.

Itse asian eli hartauden voi katsoa netissä ja / tai lukea sen Pieniä puheita -blogista https://puheita.wordpress.com/2020/03/25/neitsyt-marian-herra/

Blogissa on linkki videoon.

Videon kuvaaminen ilman jälkeenpäin tapahtuvaa editointia ei välttämättä ole paras idea. Ainakin kameran liikuttamista paikasta toiseen on syytä pohtia etukäteen paljon. Tämä tulee tarpeeseen silloin, kun haluaa havainnollistaa jotakin. Olisi nörtti- ja  videon&kuvankäsittely ominaisuuksille käyttöä.

Hartaudessa kerron myös yhden asian, miten Harjavallan Kaikkien autuuksien kirkossa on liittymäkohta Mariaan. Miten Maria näkyy kirkossamme? Vai näkyykö?

Marian ilmestyspäivän fb-jumalanpalvelus

https://www.facebook.com/plugins/video.php?href=https%3A%2F%2Fwww.facebook.com%2F100004268148932%2Fvideos%2F1591687487650174%2F&show_text=0&width=560

Tänään oli ensimmäinen striimattu jumalanpalvelus Harjavallan kirkossa. Teimme kaiken ensiksi pienimmän vaivan mukaan. Eli emme ole hankkineet seurakuntaan erityisiä laitteita palvelusta varten. Työpuhelimen facebook laitettiin live-tilaan ja kamerana oli selfiekamera. Tällä tavalla koko jumalanpalvelus rakennettiin. Kirkossa oli paikalla suntio, kanttori ja minä. Teimme kaiken hyvin pienimuotoisesti.

Minulle oli selvää se, ettei minkäänlaista mahtipontista liturgiaa kannata yrittää toteuttaa. Lauletun liturgian jätin suosiolla pois myös seurakunnan aamenen, koska seurakuntahan ei ollut paikalla ellei kanttoria lasketa. Tavoittelin sellaista ideaa, minkä radiohartauskurssilla opin. Radio on intiimi väline, siinä ei puhuta massoille vaan yhdelle ihmiselle. Ihmiset, jotka katsovat läppäriltä tai kännykästä jumalanpalvelusta, ovat samanlaisessa asemassa. Siinä on oikeastaan vain liturgi ja yksi seurakuntalainen läsnä sekä kanttori. Jos ajattelen valmistautumisen määrää ja käytössä olevia välineita, pidän palvelustamme onnistuneena. Tästä on hyvä jatkaa ja oppia lisää. Tämä on nimenomaan ollut oppimisen prosessi. Sillä tavalla myös mielenkiintoinen. Toisaalta jos olisi ollut ammattitaitoista kuva- ja ääniporukkaa mukana, asioita olisi tullut ajateltua vielä useammalta kantilta. Jumalanpalvelus taipuu aika huonosti televisioon ja näyttöruudulle, radioon paremmin. Se johtuu siitä, että luterilainen (tai moderni) ajattelu perustuu kieleen ei kuvaan. Olisikohan tästä Reijo Työrinoja aikanaan kirjoittanut.

Täyttä mielikuvaa minulla ei ollut etukäteen kuinka striimauksemme tulee onnistumaan. Olimme kokeilleet livetilan käyttöä parissa rukoushetkessä ja totesin sen helppokäyttöiseksi. On hämmästyttävää, kuinka helppoa tällainen reaaliaikainen jakaminen on ja vieläpä yksinkertaisin välinein. Kuvan laatu oli hyvä ja äänikin riittävän hyvä vaikka minkäänlaista äänentoistoa en käyttänyt.

Pandemian johdosta kirkot pidetään tyhjänä. Seurakunta ei saa osallistua jumalanpalvelukseen tartuntariskin tähden. Kaikissa Suomen seurakunnissa on pyritty siis toimimaan niin, että tyhjästä kirkosta on lähetetty jumalanpalvelus netin kautta seurakunnalle. Niitä livelähetyksiä on ollut aika paljon. Suomessa on noin 400 seurakuntaa. Nykyaikana tämä on mahdollista. Tosin iäkkäämmät ihmiset eivät löydä tai osaa käyttää nettiä. Heitä varten televisio ja radio on lisännyt tarjontaa.

Arviointeja on ollut ennen ja jälkeen toiminnan mielekkyydestä. Sitä on pidetty huonona ideana tai hyvänä ideana. Lähetykset ovat varmasti olleet hyvin eri tasoisia. Niitä on seurattu vaihtelevassa määrin. Uutuudenviehätystä on varmasti vielä jonkin aikaa. Luulen, että 400 lähetystä on silti liikaa. Jos jatkammekin samalla tavalla niin, että joka seurakunnasta tulee oma jumalanpalvelus nettiin, se merkitsee myös satsauksia laadun parantamiseen. Tulemme luultavasti elämään tällä tavalla jonkin aikaa, joten on hyvä miettiä, miten jumalanpalvelukset parhaiten hoidamme. Ehtoollinen puuttuu joka tapauksessa näistä palveluksista, joten keskeisin elementti jää toteutumatta. Seurakunnan elämään kuuluu oleellisesti se, että seurakunta kokoontuu yhteen, että seurakunta saa ehtoollisen sakramentin ja vahvistuu uskossaan. Tällainen poikkeustila on todellakin poikkeustila. Ehkä jatkossa jumalanpalveluksia tullaan enemmän lähettämään nettiin vaikka tilanne normalisoituukin. Oppeja ja kokemuksia hyödynnetään. Tämä uuden kokeilu tulee vaikuttamaan syvästi tapaamme ajatella seurakunnan kokoontumista. Uutta teologiaa ja käytäntöä joudutaan muodostamaan. Tämä voi auttaa seurakuntia uudistumaan. Juuri netin kautta seurakunnat ovat tavoittaneet työssäkäyviä seurakuntalaisia.

Videon kommentteihin laitoin lyhyen listan, mitä tähänastinen kokemus on opettanut 

1) Täytyy ensiksi tarkistaa miltä tililtä live-tila lähetetään. Minun piti lähettää jumalanpalvelus seurakunnan sivulta mutta laitoinkin omalta tililtä tulemaan. Nolo kömmähdys. toisaalta sellaiset ihmiset löysivät jumalanpalveluksen, jotka eivät olisi nähneet sitä muuten.

2) Toiseksi pidin hyvänä, että tulin lähelle kameraa. Näin ääni kuului hyvin ja lopputulos vaikuttaa luontevammalta kuin jos pappi olisi kaukana. Minulla ei ollut äänen vahvistinta, kanttori lauloi mikrofoniin. 

3) Itse esilläolemiseen ja esiintymiseen tämä asettaa uusia haasteita. Katse ei saa harhailla siellä täällä. Ja mielellään ei kädetkään. Sellainen kaikki korostuu kuvassa. kaikki elehtiminen näyttää paljon suuremmalta kuvaruudussa kuin paikan päällä. Näyttelijät kertovat toisinaan erosta, mikä on teatterissa ja elokuvissa näyttelemisen suhteen. On vaikea olla sillä tavalla luonnollinen, mikä soveltuu kameran eteen. Joskus vähän työläs katsoa yhteen pisteeseen, kameran linssiin tai sen viereen. Mutta jos katse alkaa harhailla ja kulkea vähänkään viereen, se paljastuu heti ja katsojasta tuntuu häiritsevältä: ”Mitä se oikein pälyilee?”

4) Lopuksi edellisen tähden, tämä edellyttäisi joko hyvää vapaata puhetta (ranskalaisista viivoista) tai erinomaista memorointia. Papin työssä sellaiseen ei yleensä ole aikaa. Minun saarna valmistuu sunnuntaiaamuna. Minä myös kirjoitan saarnan kokonaisin lausein. Minulla ei ole tuota vapaan puhumisen taitoa. Se vaatisi paljon harjoittelua.

5) Saarna oli tässä vielä liian pitkä. Lyhyempi olisi ollut parempi. Netissä ei jaksa viipyä kauan yhdellä sivulla. Jumalanpalveluksen saarnan täytyisi mahtua pienempään tilaan. Se olisi ajateltava kokonaan uudella tavalla. Jos jumalanpalveluksessa pitkästyy, siellä on vielä ehtoollinen. Jos netissä pitkästyy, siltä sivulta mennään pois. Aletaan tekeään jotakin muuta. Olisi oltava rautaisaa asiaa. Rima nousee korkealle.

6) puhelimesta pitäisi kai laittaa ilmoitukset äänettömälle. Nyt kuului välillä kaikenlaista piippausta.

7) selfiekameraa oli pakko käyttää, koska olin itse myös kameran käyttäjä. Minun täytyi nähdä minkälaista kuvaa lähtee eteenpäin. Jos käyttäisi puhelimen parempaa kameraa silloin tarvitaan myös kameran käyttäjä.

Jumalanpalvelus on kirjallisessa muodossa täällä.

Alastonkuva

Kirjotin maanantaina torstain lehteen hartauskirjoituksen. Julkaisen kirjoituksen vasta lehden ilmestymisen jälkeen. Aiheena on tuleva sunnuntai (3. paastonajan sunnuntai, Jeesus pahan vallan voittaja. Latinankielinen nimi on päivän psalmista: Oculi, Minun silmäni katsovat alati Herraan). Kirjoituksen aihe ei ole evankeliumissa vaan Ilmestyskirjassa enkelin sanoissa Laodikean seurakunnalle, mutta käsittelen niitä kuin ne olisi sanottu yksittäiselle ihmiselle.

Usein hyvät hartauskirjoitukset lähtevät omasta kokemuksesta ja tulevat näin lähelle ihmistä. Tässä olen tylsästi kehittämässä melko suoraa sukellusta itse tekstiin. Houkutuksena on otsikko: alastonkuva. Olemme tosin saaneet ohjeen, että otsikkona ei olisi vain yksi sana. Ymmärrän, mutta tässä tapauksessa se ehkä riittää. Eräänlainen klikkiotsikko. Alastomuudesta puhutaan, mutta lopulta vähän eri tavalla kuin lukija ehkä odottaa.

Linkki lehtikirjoitukseen

Näyttökuva 2020-03-12 kello 7.17.54.png

Kainin ja Abelin tarina

1. paastonajan sunnuntai on täynnä vahvoja Raamatun tekstejä. Saarnassa poikkeuksellisesti halusin käsitellä Vanhan testamentin kertomusta Kainista ja Abelista. Valittavana olisi ollut myös syntiinlankeemuskertomus sekä Pietarin ystävälliset sanat Jeesukselle, mutta joissa on Jeesuksen kovin kiusaus. Kainin tarinassa on myös paljon tarttumapintaa ja keskityin siihen.

Teksti alkoi jotenkin enemmän resonoida minussa ja huomasin samalla saarnaa tehdessäni, että kertomus Kainista ja Abelista kolahtaa ja uppoaa syvemmälle kuin lankeemuskertomus. Se tulee lähemmäs jokaisen kuulijan elämää. Lankeemuskertomus on enemmän kuin teoria siitä, mille Kainin veriteko on järkyttävä esimerkki.

https://saarnatuoli.wordpress.com/2vk/1-paast/

Älä ota selfietä

Tänään sunnuntaina julkaistiin Satakunnan Kansan osastossa Päivän sana hartaukirjoitukseni. Miten selfiekuvat, paasto ja päivän evankeliumi liittyvät toisiinsa? Hartausteksti ja kuva löytyy  Pieniä puheita -blogista: Älä ota selfietä paaston aikana.

Sunnuntain evankeliumi olisi toki avautunut moneen muuhunkin suuntaan, mutta halusin jotakin erilaista. Lieneekö tämä sitä riittävässä määrin. Toivon klikkiotsikon tuovan lukijoita.

Facebookille vaihtoehtoja?

Monet tietävät, että Facebook ei kunnioita käyttäjiensä yksityisyyttä. Käyttäjien tiedot ovat materiaalia, jota myydään mainostajille ja myös poliittisiin vaikuttamisen tarkoituksiin. Esimerkkejä tästä on jo nähty. Tarve vaihtoehdoille tiedostetaan, mutta siirtyminen toisiin palveluihin on äärimmäisen hankalaa, koska samaa ystäväjoukkoa ei voi siirtää sinne kerralla. Menin aikoinani mukaan myös muihin palveluihin G+, LinkedIn, Twitter, Pin, Instagram, Youtube.

Googlen touhu kuivui kasaan ja se lakkautettiin. Twitteriä käytän vain harvoin. En ole sitä koskaan oikein osannut käyttää. Se on suosittu maailmalla, mutta ei minun maailmassani. LinkedIn on vielä enemmän bisnestyyppinen maailma kuin jokapäiväisten kuulumisten jakamisen väylä. Se on muuttumassa vähitellen kuulumisten jakamiseksi eikä vain cv:n jatkoksi. Pin ja Ig toimivat kuvallisen ilmaisun välineenä eivätkä ole istuneet minun viestintätapaani, mikä on enemmän tekstiperäinen. Toisaalta tiedostan kuvien puutteenkin tässä blogissa. Niitä pitäisi viljellä enemmän. Tähänkin kirjoitukseen joudun miettimään erikseen mitä kuvamateriaalia voi käyttää. Youtube on minulle toistaiseksi ollut viedoiden katsomisen paikka eikä sisällön välittämisen alusta.

Nyt olen tutustunut hieman itselleni uuteen palveluun MeWe. Yksityisyyden suoja siinä on lupausten mukaan parempi kuin facebookissa tai muissakaan palveluissa. Mutta siellä ei ole vielä suomen kielellä paljoakaan sisältöä. Vaikea löytää ryhmiä tai ystäviä. Samoin on vaikeaa vielä tässä vaiheessa löytää sisältöä feediin. Tarvittaisiin siis jonkinlainen laajempi liikehdintä facesta pois, jotta tämä alkaisi elää. Nuoriso on facen ilmeisesti jo jättänyt – mutta Zuckerbergin imperiumi pitää heitä instagramin ja whatsapppin kautta hallussaan. Messenger lienee läheinnä facen käyttäjien väylä.

Haluan kuitenkin nähdä vähän vaivaa tämän kanssa. Minut löytää siis osoitteesta: https://mewe.com/i/tuomolindgren1 – Haastan sinuakin hyppäämään mukaan. Zuck-hemmolla on liikaa valtaa.

Näyttökuva 2020-02-15 kello 12.32.30.png

Sääntöuudistus

Eilen lauantaina oli hautaus ja jotakin pientä laitettu siis hautauksen blogiin. Tänään oli kolmas sunnuntai ennen paastoa ja aiheena ansaitsematon armo. Saarna rakentuu tuon teeman ympärille. Nimesin saarnan yhdellä sanalla: sääntöuudistus. Jeesuksen mukana toteutettiin sääntöuudistus, kun vanha liitto vaihtui uuteen. Sääntöuudistus on ollut kaksituhatta vuotta käytössä ja vielä tuottaa hankaluuksia.