Miksi Juudaksen kavallus muistetaan joka ehtoollisessa

Vaikka elämme jo pääsiäisen jälkeistä aikaa, laitan tänne linkin kiirastorstain saarnaan. Olen vuoden aikana useamman kerran pysähtynyt pohtimaan Juudas Iskariotia. Hänelle on yritetty tehdä jonkinlaista kunnianpalautusta raamatunselittäjien taholta. Nykyajan ihmiset näkevät hänessä sankariainesta. (Kun Jeesus on menettänyt kiinnostavuutta, hänen vastustajaansa kohdistuva mielenkiinto nousee?) Juudaksesta sanotaan toisinaan, että hän on evankeliumien väärin ymmärretyin hahmo. Tiedä häntä. On selvää, että lopullinen tuomio ei ole ihmisen käsissä. Evankeliumit maalaavat hänet vahvoin värein.

Jeesuksen sana Juudaksesta on myös lohduton: ”Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Matt 26. Mitä kaikkea sisältyy tuohon Jeesuksen sanaan: sille olisi parempi, ettei hän olisi syntynyt. Todella karu kohtalo täytyy olla Matteuksen evankeliumin kirjoittajan mukaan. Kuinka paljon tässä nyt on sitten Jeesuksen autenttisia sanoja, voisi kysyä. Onko edes mahdollista, että Jeesus olisi jostakusta ihmisestä sanonut näin? Hänhän oli vain ihminen. Evankeliumit selittävät Juudaksen toimintaa siten, että Saatana meni häneen. Ihmiseen voi mennä riivaajahenkiä Raamatun kertomusten mukaan, mutta Juudakseen meni Saatana. Juudaksen rahanhimo luultavasti on ollut se portti, jota Saatana on käyttänyt hyväkseen. Saatana hyökkäsi Jeesusta vastaan myös Pietarin ”hyväsydämisyyden” kautta. Pietari ei olisi halunnut, että Jeesukselle tapahtuu Jerusalemissa mitään pahaa. Mutta Jeesuksen mukaan hän ajatteli lihallisesti. Hänen ajatuksensa eivät lähteneet Jumalasta. Mutta Pietarin kohdalla ei kuitenkaan sanota, että Saatana olisi mennyt häneen. Luultavasti jonkinlainen petollinen suostumus tarvitaan, jotta se tulee mahdolliseksi. Voidaanko siis ajatella Juudakselle tapahtuneen jotakin samaa kuin Mefistoteleen tarinassa. Siinä Faust myi sielunsa Saatanalle tai Mefistoteleelle ja osti sillä itselleen ajallista menestystä ja onnea.

Dante tunnetusti on sijoittanut Juudaksen helvetin syvimpään kohtaan. Hän ei arkaile sanoa, että niin huonosti ei kenelläkään ole asiat kuin Jeesuksen kavaltajalla. Epäilemättä Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen sanoilla on ollut merkitystä sekä sillä, että Juudas teki itsemurhan. Hän katui saamatta osakseen armahdusta. Juudas on maalattu evankeliumeissa nurkkaan. Mikään ei oikein kertomuksissa puhu hänen puolestaan. Hänestä tehdään suurin syyllinen – siitä huolimatta, että näin piti alun alkaen tapahtua. Jeesus tuli kärsimään ja kuolemaan ihmiskunnan tähden.

Kiirastorstain evankeliumissa Juudas oli keskeisesti esillä. Tärkein kysymykseni saarnassa on, miksi Juudaksen kavallus palautetaan mieleen jokaisen ehtoollisen edellä? Asetussanathan alkavat: sinä yönä jona hänet kavallettiin. Ehtoollisessa muistellaan Jeesusta, mutta samalla Juudas palautetaan mieleen. Mikä siinä kavalluksessa on niin tärkeää?

Palmusunnuntai

Huomenna on palmusunnuntai. Tänään kirjoitan saarnaa ja valmistelen liturgiaa, mikä vielä toteutetaan etäyhteyksien varassa. Viime torstaina piti olla Harjavallan seurakuntapastorin hartauskirjoitusvuoro, mutta koska meillä ei sellaista henkilöä tällä hetkellä ole, kirjoitin sen itse. Tiukassa aikataulussakin tehtynä, nämä ovat olleet aina innostavia ja kiinnostavia tehtäviä. Tietysti onnistumisen mahdollisuudet ovat silloin heikommat. Pyysin vaimoani lukemaan tekstiä ennen sen lähettämistä. Saan häneltä hyvää palautetta. Usein tiedän kyllä, mikä on ongelma. Yleensä ensimmäinen ongelma on siinä, että palstatilaa ei ole kehittää asiaa. On tiivistettävä. Tällä kertaa lähdin melko teologiselle linjalle. En kertonut juuri mitään inhimillistä ja mukaansa tempaavaa tarinaa, vaan käsittelin sitä, kuka Jeesus on. Vaimoni palautteen johdosta kirjoitin hartauden lopun uudestaan parikin kertaa. Olin keksinyt mielestäni hyvän vertauksen, mutta loppuun sijoitettuna se ei palvellut kokonaisuutta ja häiritsi ymmärtämistä. Hartaus on nimeltään: Maailman suurin mysteeri.

Alkusysäys kirjoitukselle oli puhelinkeskustelu Huittisten kirkkoherran kanssa. Keskustelus käyskenteli teologisilla poluilla. Se sai minut kaivelemaan aihetta jonkin verran. Ajatus jäi elämään mieleeni. Löyhästi kirjoitus liittyy sunnuntain epistolatekstiin: Jeesuksen itsensä alentamiseen.

Kirjoitus löytyy täältä: Maailman suurin mysteeri.

Huomisessa saarnassa käsittelen evankeliumia. Olen saarnannus siitä ilmeisesti vain kerran, mikä on melko yllättävää lähes 25 vuoden pappisuran ajalta. Aihe ei olekaan Jeesuksen ratsastaminen aasilla Jerusalemiin vaan temppelin puhdistaminen. Erikoinen kohta Jeesuksen elämässä. Oliko Jeesuksen temppelin puhdistus jonkinlainen uskonpuhdistus kuten Lutherilla? Se on yksi kysymys. Miksi tuollainen haloo täytyi pitää, koska Jeesus tiesi, että temppelipalvelukset ja uhraaminen loppuvat ja koko rakennuksesta ei jää kiveä kiven päälle. Saarna julkaistaan saarnatuoli-sivustolla: https://saarnatuoli.wordpress.com/3vk/palmusunnuntai/

Koronatoimet jatkuvat. Lapset onneksi pääsevät maanantaina kouluun. Helsingissä ja Turussa kokeillaan liikkumisrajoituksia. On epätodennäköistä, kuinka hyvin sitä tullaan noudattamaan. Luulen, että suomalaiset joilla on jokamiehenoikeudet kulkemiseen, eivät helposti hyväksy tällaista poliisivaltiotoimintaa. Mitään mielenosoituksia ei pidetä, mutta ehkä ei pidetä näillä määräyksilläkään niin väliä. Nähtäväksi jää. Mielenkiintoista tulee myös olemaan se, miten asiatonta liikkumista tullaan valvomaan.

Paras puhe

Paras puhe

Unna Lehtipuun ja Antti Mustakallion kirjan kansi.

Unna Lehtipuu ja Antti Mustakallio ovat kirjoittaneet kirjan ihmisille, jotka haluavat kehittyä puheen pitäjänä. Elämäsi paras puhe, on kirjan nimi. Se on myös hyvä tavoite, jota voi tavoitella aina uudestaan.

Joudun työssäni pitämään paljon puheita. Olen myös jonkin verran siksi joutunut asiaa opiskelemaan. Yllättävää kyllä, sitä opiskelua retoriikan parissa on papin tehtävään nähden yllättävän vähän. Mutta työn ohessa olen lukenut oppaita. Työ eli kokemus itse opettaa tekijää, mutta hyvä kirja voi innostaa ja antaa suuntaa oppimiselle. Se esittää kysymyksiä, joiden kautta huomaa omassa puheen valmistamisessaan niitä kohtia, joita kannattaa kehittää.

Olen lukenut puolet Unnan ja Antin kirjasta ja tämä mielestäni on hyvä opas. Nykyään sosiaalisen median ja Youtube-videoiden lisääntymisen myötä puheviestintä on noussut entistä tärkeämpään asemaan. Pelkkä kirjallinen viestintä ei enää riitä, on osattava esittää asiansa puhumalla ihmisten tai kameran edessä. Se ei ole niin helppoa kuin haluaisi. Se mikä näyttää vaivattomalta esiintymiseltä ja puhumiselta, on usein vaatinut huolellista työtä.

Suomessa ei kuitenkaan ole kehittynyt sellaista kulttuuria, jossa puhetta arvostettaisiin. Koululaitos ei ennen ainakaan kasvattanut nuoria puhumisen, argumentoinnin tai esiintymisen taidoissa. Moni päinvastoin traumatisoitui. Uskoakseni tulevat vuodet muuttavat tätä asetelmaa. Meillä on iso kuilu kurottavana umpeen. Standup koomikot ovat nykyään suosittuja samoin monet vloggaajat tai tubettajat. Nuorissa on tulevaisuus tässäkin asiassa. Menestyäkseen maailmalla on yksinkertaisesti otettava haltuun esiintymistaitoa. Siihen tällaiset oppaat ovat hyviä sparraajia. Myös vanhanaikaista ohjaamista ja opettamista tarvitaan. Pelkkä kirjan lukeminen ei välttämättä riitä. Sitten tietysti tarvitaan paljon harjoitusta. Kokemuksia onnistumisesta ja epäonnistumisesta. Onnistumiset luovat uskoa ja antavat varmuutta omaan tekemiseen.

Se lienee lohdullista, että asioita voi oppia. Mutta tärkeää on tulla tietoiseksi siitä, että onnistuakseen useammin, hyvä puhe vaatii ajatustyötä. Sitten se tarvitsee vielä hyvää itsetuntemusta, mikä tuo itseluottamusta ja karismaa ja samalla uskottavuutta omien sanojen painolle. Ja lopulta hyvän puheen valmistaminen vaatii aikaa. Jos joudut pitämään useita puheita, on luonnollisesti valittava ne puheet, mitkä ovat tärkeimpiä.

Olen pitänyt työssäni paljon puheita, hyviä ja huonoja. Sen tiedän kuitenkin, että jokainen puhe olisi voinut olla parempi. Jokaisen puheen kanssa olisin voinut tehdä enemmän ajatustyötä. Minulla on mielikuva omista puheistani, että parhaat olen jo pitänyt. Enää en jaksa valmistella niitä niin huolella. Aikaakaan ei tunnut olevan siihen riittävästi. Tämä kirja antaa tulevaisuuden uskoa siihen, että paras on vielä edessä.

Mihin suuntaan kirja minua kannustaa? Tuntemaan kohdeyleisöni ja tilanteen paremmin, pohtimaan syvemmin sitä, minkä vaikutuksen haluan heissä saada aikaan, käyttämään tarinoita enemmän tekemään kuullun mielenkiintoiseksi ja koskettavaksi sekä ottamaan henkilökohtaista riskiä enemmän. Lisäksi minulle tärkeä kehitystavoite on puheen päättäminen. Ja luonnollisesti puheen muistaminen, ettei ole liikaa kiinni papereissa.

Pidän kirjan käytännönläheisyydestä ja varsin tuoreista esimerkeistä, joita kirjassa on runsaasti. Kirjaa on helppo lukea, se on ymmärrettävää. Se ei tee asiasta liian vaikeaa vaan paremminkin innostaa oppimaan ja kokeilemaan. Johdantosanoissa kirjoittajat sanovatkin kyseessä olevan puhetaidon treenikirja.

Nyt iloitsen siitä, että minulla on vielä puolet kirjasta jäljellä.

Paastonaika alkanut, korona-aika jatkuu

Viime sunnuntaina minulla oli messu kirkossa. Uudet koronarajoitukset oli juuri annettu. Kirkossa on etsitty keinoja saada ihmisille mahdollisuus päästä ehtoolliselle koronan pitkittyessä. Harjavallassa jumalanpalvelukseen voi ilmoittautua ja 20 otetaan sisään tai jatkossa 10. Mutta tämän jälkeen ehtoollinen on vielä mahdollista saada kirkossa tunnin ajan. Mielestäni tämä on toimiva järjestely.

Jumalanpalvelus striimataan facebookiin. Edelleen vielä on ilmeisesti joitakin ongelmia äänen kanssa. Meillä palvelus striimataan äänenä nettiradioon suoraan äänentoistojärjestelmästä sekä facebookiin. Mutta facebooklähetys tulee toistaiseksi vielä puhelimen kautta ja siinä ääni on kaikuisa. Se on toisinaan vähän työläs kuulla ja osa ihmisistä turhautuu. Toivon saavamme tämän hieman parempaan kuntoon, kun ostimme seurakuntaan videokameran ja nyt viimeksi tietokoneen, jota kautta saamme kuvan ja äänen striimattuna ulos.

Ensimmäinen paastonajan sunnuntai käsittelee Jeesuksen kiusauksia autiomaassa. Minulla oli sunnuntain Satakunnan Kansaan hartauskirjoitus ja kirkossa messu. Saarnassa jatkoin jossakin määrin samaa näkökulmaa kuin lehtikirjoituksessa. Mutta saarnaa pakottaessani johonkin muotoon ja deadlinen paineessa (sunnuntai aamulla siis) alkoi vielä hahmottua oma näkökulma aiheeseen. Kiusauksissa selviää, kuka käyttää sielussamme komentoa. Laitan hartauskirjoituksen näkyviin tännekin, vaikka se on jo Pieniä puheita -blogissa. Linkki saarnaan on tässä. Messusta/saarnasta on myös fb-livetaltiointi. Yleensä näiden suhteen on huokailtava että aikaa on vähän. Osittain se on omasta ajan järjestämisestä kysymys. Kaksi hautausta lauantaina vei oman aikansa ja niihin valmistautuminen. Mutta huokailen, en valita. Tämä on hienoa hommaa.

Kynttilänpäivä 2021

Näytä artikkeli

Tänään kynttilänpäivänä minulla oli messu. Nimenomaan. Pitkästä aikaa vietettiin ehtoollista. Seurakuntaa sai olla paikalla vain 20 ihmistä. Olimme ohjeistaneet ilmoittautumisen tekstiviestillä työpuhelimeeni. Ilmoittautuminen siis yhteen paikkaan, jotta ei tule sekaannuksia. Facebookissa kaikki oli kunnossa mutta lehden seurakuntatietoihin puhelinnumeroon tuli virhe. Joitakin ilmoittautumisia onneksi saatiin ja pieni lauluryhmäkin oli mukana palvelusta elävöittämässä, mikä tuntui hienolta.

Ehtoolliselle osallistuminen mahdollistettiin myös palveluksen jälkeen. Polku ehtoolliselle oli valmistettu niin, että osallistuja kulki muutaman rukouspysäkin kautta alttarille. Tein videon tuosta polusta, jotta osallistujalle muodostuisi jokin käsitys siitä, miten tuo toimii.

https://fb.watch/3vVAup7rfd/

Messu sujui kohtalaisen hyvin, mutta jotakin pientä säätämistä toki näissä aina tapahtuu. Minulta jäi esimerkiksi messun aikana päästösanat sanomatta ehtoolliselle kävijöille. Messun jälkeen tajusin kyllä sanoa jokaiselle ehtoollisvieraalle erikseen. Huittisten kirkkoherralta olin saanut hyvän vinkin siitä, että synninpäästön sanat voi lukea näille messun jälkeen tuleville yksittäisille ehtoollisvieraille alttarilla. Synnintunnustusrukous on yksi pysähdyspaikka ehtolliselle tultaessa. Tämä oli toimiva idea. Kokonaisuus ja kokeilu tuntui hyvältä.

Tänään oli Turun tuomiokirkossa Mari Leppäsen piispan virkaanvihkimisen messu. Pääsin sitä seuraamaan vasta myöhään illalla. Kun itse olin lauantai-iltana kamppaillut saman tekstin kanssa, oli mukava kuunnella, millä tavoin hän tuon tekstin äärellä oli ja mitä nosti sieltä esiin. Hän nosti esille Simeonin pitkästä odottamisesta Jumalan kaipauksen teeman. Se oli hyvä idea. Siitä hän pääsi lähelle nykyajan kuulijaa. Toinen Simeoniin liittyvä kohta, minkä erityisesti huomasin oli kysymys: Miten Simeonin tavoin kurottua uuteen? Tämä pureutuu hyvin evankeliumiin, vaikka toisaalta Simeon oli uuden ja vanhan rajalla. Simeon näki syvälle uuteen sisälle, mutta toisaalta hän itse oli osa vanhaa, joka väistyi syrjään uuden tullessa esiin. ”Nyt sinä annat palvelijasi rauhassa lähteä.” Simeon poistui näyttämöltä Jeesuksen tullessa esiin. Mutta vanha poistui tietäen, että uusi oli tullut ja hän oli tuota uutta pitänyt sylissään. Simeonin ei tarvinnut paljon enää kurottua uuteen. Hän oli kuitenkin yksi ensimmäisistä, jotka ottivat uuden vastaan ja toivotti tervetulleeksi. Marin saarna oli joka tapauksessa piispallisen hyvä. Uskon, että hän löytää itsensä piispana lyhyen ajan kuluessa ja hän löytää kanavat visionsa ilmaisemiseen. Voi olla, että kritiikkiäkin tulee joistakin linjauksista. Uskoisin kuitenkin hänen saavan jopa vahvemman aseman hengellisenä äitinä kuin Irja Askola, jota myös arvostettiin. Sen aika näyttää.

Minun saarnani löytyy saarnatuolista ja seurakunnan facebooksivulta. Facebooksivulla näkyy koko palvelus.

Piispan virkaanvihkimys Yle Areenassa. Se on siellä noin kuukauden nähtävänä.

Tänään kirjoitus on käynyt toteen

Minulla oli jumalannpalvelusvuoro toisena loppiaisen jälkeisenä sunnuntaina. Aiheena Jeesus ilmaisee jumalallisen voimansa. Perinteinen evankeliumi on Johanneksen mukaan, jossa Jeesus tekee Kaanan viini-ihmeen.

Aloitin saarnan kysymällä miten Jeesus alkoi julkisen toimintansa. Evankeliumeissa on eroja. Matteus ja Markus ovat toistensa kaltaisia. Johanneksessa tuo viinii-ihme. Luukas kertoo Jeesuksen käynnistä kotikaupungissaan Nasaretissa, missä hän lukee jumalanpalveluksessa messiasennustuksen Jesajan kirjasta ja sanoo kirjoituksen täyttyneen. Linkki saarnaan on alla. Facebookin linkkiä en laita tänne, koska jostakin ihmeellisestä syystä kuva lähti ulos poikittain.

https://saarnatuoli.wordpress.com/3vk/2-sun-loppiaisesta/

Oppimaton opettaja

Jumalanpalvelus striimattiin tänään jälleen eetteriin Harjavallan kirkosta. Aiheena periaatteessa oli Herran huoneessa. No nyt seurakunta ei voinut kokoontua Herran huoneeseen. Kokoontuminen tapahtui etänä.

Palveluksen rakenne on meillä yksinkertaistettu minimiin ja ylikin sen. Mutta jumalanpalveluksen rakenne on toki tuttu. Ei meillä ehkä mene ihan pykälien mukaan, mutta näissä poikkeusoloissa pykälät eivät mielestäni ole niin velvoittavia.

Jumaanpalvelus löytyy kirjallisessa muodossa täältä: https://saarnatuoli.wordpress.com/3vk/2-sun-joulusta/

Facebookstreemaus löytyy täältä: https://www.facebook.com/186423911389779/videos/402487130981302

On jäänyt mainitsematta, että Tapaninpäivänä oli jumalanpalvelusvuoroni ja se löytyy myös saarnasivulta: https://saarnatuoli.wordpress.com/3vk/tapaninpaiva/

Itsenäisyyspäivän jumalanpalvelus

Itsenäisyyspäivänä alkoi koronasulku ja seurakunnan ei olisi pitänyt enää osallistua kirkkosalissa jumalanpalvelukseen. Tieto ei ehtinyt kaikille. Siksi joitakin ihmisiä tuli kirkkoon. Yhteensä pari kymmentä henkilöä. Tiesin, että näin varmaankin tulee tapahtumaan. Turvavälit olivat riittävät ja ihmisilä oli maskit pässä. Palveluksen jälkeen mentiin sankaraihaudoille seppeleenlaskuun. Striimasin seppeleenlaskunkin seurakunnan fb-tilille. Ihmettelin jälkeenpäin sitä, kuinka hyvin se kuului.

Aloitin saarnani näin: ”Mikä on meidän tarinamme suomalaisina? Mikä on se tarina, minkä haluamme välittää itsestämme ja kansastamme eteenpäin lapsillemme? Mikä on meille arvokasta, sellaista mitä me puolustamme? Minkä uskon takana me seisomme?”

Entä mikä on tarinasi kristittynä? Minkälaista tarinaa välität eteenpäin?

Saarna löytyy sekä seurakunnan facebookista, että omasta saarnablogistani.

Jumalan valtakunta keskellämme

Sunnuntaina 6.12. oli myös itsenäisyyspäivä. Keskiviikkon facebookhartaudessa nostin esille adventin teemaa. Tai tässä tapauksessa evankeliumissa esillä ollutta asiaa. Milloin Jumalan valtakunta tulee? Kysymys on aina kiinnostanut ihmisiä.

Jeesuksen näkökulma kysymykseen yllättää kuulijan. Se on jo tullut keskellemme. Facebookhartauteen täällä

Löytyy myös tekstimuodossa Jouluaika-blogissa.

Tuomiosunnuntai – perinnönjako

Kirkkovuoden päätöspäivän saarna on toisinaan haastava tehtävä. Matteuksen teksti on vieläpä sillä tavalla erikoinen, että siinä ei ole paljon armolle sijaa. Tuomiolla ihmiset jaetaan lampaisiin ja vuohiin. Jaon perusteena on se, miten ihminen on suhtautunut niihin vähäisiin veljiin, joissa tietämättämme kohtaamme Jeesuksen.

Olen saarnannut tekstistä aikaisemminkin. Nyt en käyttänyt aikaisempia saarnoja apuna. Vilkaisin niitä ja myös novumista interlineaarista tekstiä. Saarna alkoi hahmottua kirjoittaessa. Siksi se on eräässä mielessä vähän hassu. Saarna alkaa eri tavalla, miten sen olettaa jatkuvan. Koska aika oli kortilla jatkoin kirjoittamista.

Toisinaan kummastusta on herättänyt tuomiosunnuntai. Ovatko Jeesukseen uskovat tuomiolla. Ensin pelastuvat ja pääsevät Jumalan luo ja sitten maailmanhistorian loppuessa ylösnousemukdessa joutuvat vielä tuomiolle.

Otin sellaisen kannan asiaan, että Jumalan lapset eivät joudu tuomittavaksi. Lapsia ei tuomita, vaan heille järjestetään perinnönjakotilaisuus. Saarna löytyy täältä.