Hartauskirjoitus Satakunnan Kansaan

Sunnuntaina on aiheena usko ja epäusko. Teema on mielenkiintoinen ja antaa mahdollisuuden melko monenlaiseen lähestymistapaan. Minun näkökulmani liittyy uskovaisuuteen ja epäuskovaisuuteen eli ateismiin ja ihmisen horjumiseen näiden uskojensa kanssa. Hartaus ilmestyy Pieniä puheita-blogiin sunnuntaina.

Tiedetään hyvin, mitä on uskossa horjuminen. Mitä on se, kun ihminen horjuu epäuskossaan?

Enkelien päivä

Mikkelinpäivänä muistetaan enkeleitä. Erikoista on se, että vuosikerran jokaisessa evankeliumissa on sama teksti, mikä ei juuri kerro enkeleistä vaan lapsista.

Jos on tarkoitus muistaa enkeleitä ja pohtia niiden merkitystä, kyseinen evankeliumi ei ole paras siihen tarkoitukseen. Saarnani kulki evankeliumista huolimatta toisenlaisessa maailmassa. Oikeastaan Jesajan ja Hesekielin näyt olivat käsittelyssäni: Serafit ja kerubit.

Maalailen pohjalle malleja nykyihmisen suhtautumisesta enkeleihin. Eräs havaintoni saarnassa on se, että enkelikokemus ei ole koskaan vain enkelikokemus. Se on aina Jumalakokemus, koska kysymys on Herran enkelistä. Saarna löytyy alla olevasta linkistä.

https://saarnatuoli.wordpress.com/2vk/mikkelinpaiva/

Puhe eläkeläisille

Minulla oli diakoniapiirin hartauspuhe. Piiri on siirretty kirkkoon turvavälien johdosta. Siellä piiriläiset voivat olla väljemmin. Piti alkujaan tehdä hartaus edellisen pyhän kirjetekstiin, mutta siitä tuli liian pitkä. En halunnut viedä liikaa aikaa pääesiintyjältä. Sen sijaan, että puhuin vihasta ja rakkaudesta. Puhuinkin uskosta ja rakkaudesta. Tein siis isoja muutoksia hartauteen vielä aamulla työmaalla. Se toki näkyy lopputuloksessa. Puhe luettavissa blogissa Pieniä puheita osoitteessa: Jumala mahtuu ihmissydämeen ei ymmärrykseen

Vihan ja rakkauden käskystä vihamiehen rakastamiseen

Vuorisaanan kirjoituksessa Jeesus sanoo: Te olette kuulleet sanotuksi rakasta lähimmäistäsi ja vihaa vihollistasi. Tästä saarnani lähtee myös liikkeelle. Kuinka helppoa ja luonnollista olisikaan, jos tämä menisi edelleen näin. Ja käytännössä se kyllä taitaa mennäkin. Jeesus opettaa kuitenkin jotakin muuta. Hänen käsittelyssään vanha vihan ja rakkauden kaksoiskäsky kokee muutoksen. Ei riitä, että rakastaa niitä, jotka rakastavat meitä ja ovat kivoja meille. Jeesuksen mukaan meidän tulee rakastaa vihollistamme ja rukoilla vainoojiemme puolesta. Ei kukaan pysty tällaiseen rakkauteen. Silti sitä vaaditaan meiltä. Tällaisessa puristuksessa saarna siis toteutui. Se löytyy TÄÄLTÄ.

Lauantain hautauksessa puhe oli niin henkilökohtaista elämäntapahtumien kertomista, että paljon ei jäänyt siitä hautaussivustolle julkaistavaa.

Lallin itkukivellä

Kävin tänään Lallin itkukivellä. Jotkut teistä saattavat tietää, että murhatyön tehtyään Lallin sanotaan paenneen Harjavallan Hiirijärvelle. Täällä hän itki tekoansa. Täällä hän myös kuoli. Paikalle ei ole vaikea tulla, vaikka se helposti jää huomaamatta. Hiirijärventieltä on sinne opastekyltti. Pieni parkkipaikka löytyy kiven lähellä.

Satakunta on melko tasaista aluetta. Tässä kohtaa on kallioinen kumpu. Itkukivi on kumpareen korkeimmalla kohdalla. Kapea kivinen polku johtaa parkkipaikalta vähän ylemmäs kohteen luo. Siellä viivähdin hetken itkemässä omia syntejäni. Paikka on rauhallinen, sanoisinpa että hengellinen. En noussut itse kivelle Lallin lailla, koska kivihän on suojelukohde ja sammalta olisi voinut repeytyä kiven seinämästä. Laskin käteni sen sammaleiselle pinnalle ja annoin auringon lämmittää kasvojani.

Kiven luona oli hyvä hiljentyä. Historian havinaa pienen tuulenvireen mukana olin aistivinani. Onko tämä pyhä paikka? Lallihan oli murhaaja. Jospa katumuksen kyyneleet olisivat tuoneet rauhan onnettomalle miehelle. Ehkä tänne on hyvä toistekin tulla rukoilemaan.

Pian huomasin hauskan yksityiskohdan. Joku kulkija oli käynyt myös kivellä ja jättänyt jotakin kiven koloon. Pari pientä vadelmaa.

Wikipedian linkki Lallin itkukiveen.

Suhde Jumalaan ei voi perustua valheelle

Harjavallan seurakunnassa oli tänään pitkästä aikaa ehtoollinen koko seurakunnalle. Joitakin turvajärjestelyjä jouduttiin vielä tekemään tartuntariskin olemassaolon johdosta. Kerralla alttarikaiteen ääreen pääsi 7 ihmistä. Kaikki kävi hyvin eivätkä ihmiset tulleet liian lähelle toisiaan odottaessaan pääsyä ehtoolliselle.

Anniina Salminen toimitti liturgian ja minä saarnan. Aihe sunnuntaille on ”Etsikkoaikoja”. Koitin saada saarnan tavallista lyhyemmäksi. Aihe oli mielenkiintoinen ja toivon, että kansa tuli ruokittua. Olen aikasemmin saarnannut samasta tekstistä ainakin kolme kertaa. En palauttanut lainkaan mieleeni aikaisempia saarnojani. Kuningasajatuksia joita niissä mahdollisesti on ollut, ei tässä käytetty ainakaan tietoisesti.

Lähdin katekismuksen ensimmäisestä luvusta ja siitä yleisestä ajatuksesta, että jokainen etsii jotakin, lopulta Jumalaa. Jumalakin etsii ihmistä. Mutta kohtaamiselle voi tulla esteitä ja evankeliumi kertoi yhdestä sellaisesta. Mielestäni saarna pysyi kohtalaisen ehjänä. Saarna löytyy täältä.

Uutta bujoa kohti

Olen elänyt puolen vuotta 400-sivuisen Moleskinen kanssa. Tarkoitukseni oli saada yksi kirja kestämään koko vuoden. Se toki onnistuu, koska rakensin kirjan sellaiseksi. Lomalla ollessani olen vahvemmin tiedostanut yhden keskeisen muutoksen tarpeen. Muutos koskee siis bujon rakennetta.

Minulle oli tärkeää saada päiväkirjamerkinnät samojen kansien väliin, siksi rakensin bujon niin, että joka päivälle on yksi sivu. Sivuun mahtuu riittävästi merkintöjä, mutta kalenterimaisuus menetetään. Minulla on kuukausinäkymä, josta on tullut tärkeä. Mutta minulla ei ollut viikkonäkymää. Kuukausinäkymä hoisi viikkonäkymänkin virkaa.

Muutoksessa tein kuukausinäkymien jälkeen 52 viikkonäkymää, joiden jälkeen vasta tulee päiväkirjamerkinnät. Niitä ei tarvinne isosti kirjata viikkonäkymään. Tilannehan on ollut niin, että päiväkirjamerkintöjä tulee joskus enemmän joskus vähemmän. Jokaiselle päivälle on kuitenkin ollut yksi sivu. Nykyisessä systeemissä vihko ei ole taloudellisesti täytetty. Uudessa systeemissä päiväkohtaiset merkinnät vievät sen tilan kuin vievät, tyhjää tilaa ei jää, koska uusi merkintä alkaa välittömästi sen jälkeen. Lisäksi systeemi on luonteeltaan ollut enemmän menneisyyteen kuin tulevaisuuteen katsova. Se ei ole ollut erityisen tavoitehakuinen systeemi, vaikka Bullet Journal on nimenomaisesti siihen tarkoitukseen kehitetty työkalu.

Minkälainen viikkonäkymä toimisi minulla parhaiten? Olen etsinyt erilaisia malleja ja suunnitellut itselleni toimivaa ratkaisua. Tätä varten googletin kuvahakuun ”bullet journal weekly”  tai suomeksi – ”viikkonäkymä”. Sen avulla näin erilaisia vaihtoehtoja. Tosin toiminnallisesti kovin erilaisia ratkaisuja en löytänyt. Juuri eri toimintaratkaisuja myös etsin. Ilmeisesti otan käyttöön minimalistisen ja helposti toteutettavan mallin, jossa on yhdellä aukeamalla joka viikon päivälle kohta. Tämän lisäksi to do -lista ja jotakin sellaista, missä hahmotetaan viikon tavoitteet ja ehkä toimintojen seuraamiseen liittyvä osa. Viikkonäkymän suhteen on toisaalta helppo tehdä erilaisia kokeiluja niin, että ne eivät vaikuta kirjan käytettävyyteen kuukausien edetessä.

Saatuani uuden Moleskinen kirjakaupasta teinkin heti kuukausikalenterin ja viikkonäkymät. Siitä tuli yksinkertainen, kuten suunnittelinkin. Olisin voinut jättää sen kokonaan vaille mitään tehostetta, mutta tein pientä rakennetta harmaalla puuvärillä. Kirjan loppuun tein taas kuukausien  yhteenvedot.

Kuukausiaukeamien ja viikkosivujen etc jälkeen päiväkirjamerkinnöille ja muille muistiinpanoille on vielä 250 sivua jäljellä. Tässä vaiheessa ratkaisu tuntuu onnistuneelta.

bujonviikkonäkymä.png

Carroll Ryderin mallissa tavoitteet asetetaan kuukausikohtaisesti. Mietin miten niitä saan parhaiten esille. Itse kuukausinäkymä on minulla sellainen, että siihen ei saa tavoitteita kirjattua. Niille tein sivut viikkoaukeaman jälkeen. Tämän tein vähän myöhässä. Järkevintä olisi sijoittaa ne viikkosivujen edelle. Nykyisessä päiväkirjamallissa kuukauden tavoitteet ovat ennen kuukauden päivittäisiä merkintöjä. Siinä ne ovat oikeassa kohdassa. Vasta kirjan käyttö näyttää, miten tämä onnistuu.

En jakasanut odottaa nykyisen bujon kanssa puolta vuotta päästäkseni toteuttaa uutta systeemiä. Niinpä muutin nykyisen kirjani uuteen malliin. Tein loppuvuodeksi samanlaiset viikkonäkymät, hieman värikkäämmin. Pari kehtittävää ideaa työstyi myös matkan varrella. Ensinnäkin kuukausitavoitteiden sivulle otin habit trakkerin käyttöön. Se auttaa toteuttamaan tapoihin liittyvän muutoksen ja sitoutumisen. Huvin vuoksi trakkereita ei kannata pitää, vaan pitää miettiä oikeasti, minkälaista muutosta tarvitsee. Tapojen seuranta auttaa ryhtiliikkeen tekemisessä. Kyseinen tapa on valvonnassa. Sen toteutumista seurataan. Trakkerin avulla pystyin välittömästi toteuttamaan päivän rytmiin liittyvän asian. Nyt trakkerin auttamana olen aloittanut aamumietiskelyn ja Raamatun lukemisen. Rukoilen ulkona kasvot aurinkoon päin  ja luen samalla yhden luvun Raamattua Sanan aika –kirjan ohjelman mukaan.IMG_5515.jpg

Torstai ja perjantai ovat yleensä vapaapäiväni. Siksi ne on pienellä. Vihreä väri niissä päivissä on vapaapäivän merkki. vihreä viiva ma-ke päivissä muistuttaa ruokatunnista. Se jakaa päivän samalla aamu- ja iltapäivään.

Trakkeri sijaistee kuukauden tavoitesivun kohdalla. Näin kuukausisivulla tulee myös käytyä päivittäin. Muuten tämä sivu jäisi pienelle käytölle. Tämän johdosta tavoitteet on hyvä miettiä sinne siten, että ne herättelevät kulkemaan sitä kohti.

IMG_5516

Toinen muutos, minkä tein on viikkokatsaus. Minulla on aikaisemmin jo ollut kuukausikatsaus, mikä on ollut lähinnä kuukauden asioiden summaamista, inventoimista kirjan taakse. Se on käytössä edelleen. Viikkokatsaus on tehokkaampi pureutuminen elämään. Katsaukseen ei kerätä inventaarimielessä asioita, vaan kirjoitetaan viikon miinukset ja plussat sekä mitä olen oppinut ja mitä on tarkoitus korjata tai muuttaa. Viikko on tähän sopivan mittainen aika. Innostuksen sain tähän Stuart Carterin videosta. Viikkokatsaus kirjoitetaan päivälokien sekaan, kun sunnuntain muut pohdinnat on saatu kasaan.

IMG_5517.jpg

Se mikä minulta puuttuu bullet journalista on kokoelmat. Niitä en ole vielä kunnolla oppinut työstämään osana bujoa. Erilaisille projekteille on omat suunnitelmansa ja monisteensa.

Lukiessani suomalaista elämäntaitokirjaa Maaretta Tukiainen  Tärkeintä tänään tai kuunnellessani Ryder Carrollin TEDx puhetta, minua on havahduttanut myös puhe ajasta. Ryderin mukaan meidän kaksi merkittävintä resurssiamme ovat aika ja energia. Miten sijoitamme ne? Nykyisessä länsimaisessa elämäntavassa on  paljon aikavarkaita. Miedän kallisarvoista aikaa tärveltyy monenlaiseen tyhjänpäiväiseen. Sen lisäksi keskittymisemme häiriintyy piippauksiin ja kännykän jatkuvaan räpläämiseen. Jos haluaisi olla viisas, niin selkeä rutiinien luominen päivään myös sähköpostiin ja sosiaaliseen mediaan voisi olla tarpeellista.

Miten olen käyttänyt 52 vuotta aikaani? Vielä tärkeämpi kysymys on se, miten aion käyttää lopun ajan, mikä minulle on suotu?

 

Kirkastusvuori

Jeesuksen kirkastuminen vuorella on monen alttaritaulun aihe kirkoissa. Ei tosin Harjavallassa, jossa alttaritaulua ei ole. Sen korvaa seinän korkuinen ikkuna hautausmaalle sekä alttarin takana krusifiksi.

Usein kirkastussunnuntain saarnoissa huomataan se, että opetuslapset palasivat pian vuoren  huipulta alas. Huippukokemukset kestävät aikansa, mutta sitten palataan arkeen. Tämä on yksi tavallinen tulkinta evankeliumiin. Saarnassani teen toisenlaisen tulkinnan. Sanonkin, että kristityt eivät ole koskaan laskeutuneet alas vuorelta. Vuori kulkee heidän mukanaan. Saarna luettavissa täällä. Oikeastaan sitä nuo alttaritaulutkin kuvaavat. Tai kirkoissa ajateltuna jokainen jumalanpalvelus on tuo kirkastusvuori. No niistä tosin mennään arkeen.

Eilen minulla oli kolme hautausta. Muistotilaisuuksiin ei vielä koronaohjeistuksen mukaan mennä. Kaksi vapaapäivääni ennen viikonloppua meni siis täysimääräisesti puheiden valmistamisessa. Tällaisina hetkinä saatan tuntea sympatiaa niitä kohtaan jotka pitävät saman puheen kaikkien arkkujen äärellä tai niitä kohtaan, jotka osaavat puhua vapaasti muistiinpanoistaan. Kyllä nämä jälkimmäisetkin joutuvat valitsemaan jonkinlaisen juonen tai sapluunan puheelleen. Niitä sapluunoita heillä on muutama, mitä käyttävät.  Minun on tuo tehtävä kuitenkin etukäteen tietokoneen ruudun äärellä. Varsinaista sapluunaa ei ole. Kukin taaplaa tyylillään. Minun taaplaamiseni vain vie turhan paljon aikaa.

Rakkauden laki

Jumalanpalvelusvuoro tuli minulle luonnostaan loman jälkeen. Vielä toteutetaan sanajumalanpalveluksia. Lauantaihin mennessä minulla oli koottu tiedostoon muutamia alkuja ja ajatuksia saarnaa varten, joten en lähtenyt hautauksen jälkeenihan tyhjästä.

Ajattelin, että nyt voisi yrittää ottaa jonkun tarinan mukaan saarnaan, jos sopivan löytää. Vauhtiin päästyäni muistuikin mieleen tarina, jota voisi hyödyntää.

Evankleiumi johdattelee ydinkysymysten äärelle. Pelastuksen asiaan ja toisaalta käskyjen maailmaan. Näistä aineksista saarna valmistettiin.

MILLOIN?

MILLOIN

Milloin Pink.jpegDaniel H. Pink

Oikealla hetkellä toimimisen taito

Olen aikaisemmin lukenut Maaretta Tukiaisen kirjan Tärkeintä tänään. Se on tuuma-kustantamon teos. Kirjan lukemisen jälkeen näin videon, jossa Maaretta haastatteli ja kehui Daniel H. Pinkiä tämän vastikään suomennetun teoksen johdosta. Se on myös tuuma-kustantamon kirjoja.

Koska haastattelu herätti kiinnostukseni, tilasin kirjan heti myös itselleni. Pinkin kirja liittyy aikaan ja ajoitukseen. Se on elämänalue, jolle ei juuri ole annettu arvoa. Olemme ajatelleet monesti kaikkea aikaa ja ajankohtia yhdentekevinä; kaikki aika on samanarvoista. Mutta ajalla ja ajoituksella on väliä.

Kirja esittelee runsaasti tutkimustuloksia ajan eri ulottuvuuksiin liittyen ja tekee johtopäätöksiä ja toimintaehdotuksia. Jokaisen luvun jälkeen lukijalle annetaan käytännön neuvoja ja harjoituksia osassa Aikahakkerin opas.

Osa 1 – Päivä. Kirja ohjaa tehokkaiden päiväunien maailmaan, kun iltapäivän tehottomimmat tunnit puurouttavat henkiset ja kognitiiviset toiminnot. Tehtävälistan lisäksi päivän kalenteriin on syytä lisätä taukolista.

Osa 2 – Alut, loput ja niiden välit. Kirja valottaa merkityksistä ja seurauksista silloin kun onnistumme tai epäonnistumme tehtäviemme alussa, lopussa ja tai keskikohdassa. Mikä on alun, puolivälin ja lopetuksen taika?

Osa 3 – Tahdistaminen ja ajattelu. Luku valottaa ryhmäajoituksen saloja. Samatahtisuus on sitä, kun joukko ihmisiä toimii kuin lähes yhtenä olentona. Sen merkitys ihmisen hyvinvoinnille on myös huomattava.

Ajoitus on kaikki kaikessa. Mutta tiedämme hyvin vähän ajoituksesta itsestään. Teemme ajoituksia intuition mukaan eikä siinä suinkaan aina onnistuta. Kirjan hyödyllistä antia on nähdä aikaulottuvuus elämän erilaisissa asioissa ja miten ne vaikuttavat meissä ja mahdollisesti kuinka korjata psykologista kuormaa, mikä huonosta ajoituksesta johtuu.

Daniel viittaa usein tutkimuksiin, jotka liittyvät aiheeseen. Tutkimuksia on paljon ja Daniel tekee mielenkiintoisia nostoja. Kirja oli hyödyllinen lukea ja luultavasti katson maailmaa eri näkökulmasta. Kirja rikastutti ja teki tietoiseksi ajan käytön ulottuvuuksia. Esimerkiksi biologinen kello, mikä meissä hypotalamuksessa säätelee ruumiin eri toimintoja, on joustava. Se kalibroituu ympäristön mukaan, mutta häiriintyy kesä-talviajan siirtelystä ja aikavyöhykkeiden yli matkustamisesta. Biologisen kellon vuorokausi sen oman käynnin mukaan on joitakin minuutteja yli 24 tuntia – mutta ympäristön viestien johdosta se mukautuu. Tahdistuminen toisten sisäisten kellojen mukaan on myös mielenkiintoinen ilmiö.

Tein paljon muistiinpanoja kirjan äärellä. Selvittelin omaa kronotyyppiäni ja pyrin tulemaan tietoisemmaksi ajasta, rytmeistä tai sykleistä sekä sopivista tauoista. Suositeltavaa luettavaa kaikille ihmisille, jotka elävät ajassa.