Kymmenkuukautinen tärrä koittaa kovin nousta jaloilleen tukea vasten. Ensimmäisiä sanan alkuja on jo kahden hampaan takaa tullut. Tänä aamuna esimerkiksi isää ja äitiä on koitettu lausua. Sana kissa (kis) on ihan ensimmäisten joukossa sekä hänen henkilökohtaisen elämänsä kannalta iso asia – vaippa ’vpphh’.
Kuukausi: elokuu 2008
Uskossaan itseoppinut?
Kirjoitukseni paikallislehteen löytyy täältä. Milloin ihminen on riittävän uskovainen ollakseen uskovainen? Kari Kopperilla on hyvä esitelmä aiheesta. Otsikko taisi olla jotakin sellaista kuin uskovaiset kirkossa. On tavallista että ero tehdään uskovaisten ja muiden kirkkoon kuuluvien välillä. Onko kirkossa syytä pitää tämä jakolinja voimassa vai korostaa kaikkien kastettujen seurakunnan jäsenten yhdenvertaisuutta. Onko olemassa oikeiden kristittyjen ja nimikristittyjen välinen ero? Kopperi erittelee ongelmaa hyvin ja haluaisi lähteä avartamaan seurakuntanäkemystä, jossa kaikki kastetut olisivat oikeita täysivaltaisia kristittyjä. Heillä on näkemyksiä ja mielipiteitä Jumalasta vaikka eivät ole joka kirkon touhussa mukana.
Aivan varmasti kokemusta ja näkemystä löytyy kirkon kaikkien jäsenten joukosta. Mutta joukkoon kuuluu paljon myös niitä, jotka ovat tietoisesti sanoutuneet irti kristinuskon sisältökysymyksistä. Raamattu tuntee myös uskosta luopumisen näkökulman, sen että mielistyy maailmaan, että ihmisen syvät arvot vaihtuvat muuksi, että ihminen vastustaa Jumalaa (ja se luontainen taipumus hänellä on).
Mutta ymmärrän sen, että kansankirkossa ei mennä nyhtämään rikkaviljaa ennen leikkuuta (Mt. 13:24-30). Siis ei tuomita etukäteen ketään, koska me emme näe ihmisten sydämeen, mitä siellä liikkuu. Mutta kuitenkin on hyväksyttävä, että kristinuskolla on jonkinlainen sisältö. On hyväksyttävä, että usko merkitsee jotakin; mutta ei ihan mitä tahansa. On hyväksyttävä myös se, että ihmisiä tarvitsee opettaa ja kasvattaa uskoon ja kristilliseen elämäntapaan liittyvissä asioissa. Mutta me voimme oppia toinen toiseltamme.
Herätysliikeiden painotukset ja jyrkät rajanvedot eivät kuitenkaan ole koko totuus siitä kuka on oikeasti Jumalan valtakunnan sisäpuolella ja kuka ulkopuolella.
Enkelin iho
Enkelin iho
Enkelin iholla ei virtaa hiki
ei suihkun lämmin vesi
ei tuoksu voiteet
sitä ei ehosteta
eikä tatuoida pikkuperhosta
ei siinä näy iän muutokset
eikä elämän vaiheet
arpineen
Mutta Sinä –
Sinä olet enemmän
kuin enkeli
vastaus runotorstain haasteeseen 99 aiheena iho
Hääpäivä
Tasan seitsemän vuotta sitten meidät vihittiin Laitilan kirkossa. Pieni muistuma päivästä on tuossa kuvassa. Arvatenkin pussi kätki sisäänsä punaisen sydämen. Teimme niitä isoimman osan itse ja joidenkin ystävien avustuksella. Hääkarkkeja jäi meille kohtalaisesti yli. Muistan popsineeni niitä aina silloin tällöin, kunnes marmeladit muuttuivat vähitellen kivikoviksi. Ellen väärin muista niitä on jokunen vielä tallella nuhjaantuneessa ruusupaketissa.
Silloin siis sydän oli pehmeä ja tuore. Karkit ovat tulleet koviksi. Toivoa sopii, että oma sydän ei ole tullut yhtä kovaksi.
Joka tapauksessa onneksi olkoon ME!
Marian puuhastelua
Kokeilen tässä kuinka valokuvan liittäminen blogiin onnistuu flickr palvelusta. Katsotaan
Linnut lintujen taivaassa
Linnut lintujen taivaassa
Löysimme terassimme pöydältä makaamassa keltasirkun. En tiedä mihin ja milloin se oli kuollut.
Siinä se makasi elottomana kuin varta vasten pöydän nurkalle löydettäväksi laitettuna.
Hauta kaivettiin lähimetsään. Koristeeksi laitettiin punaisia viinimarjoja. Viisivuotiaamme ei halunnut laulaa laulua Jumalan kämmenellä vaan improvisoiden ja kaihoisasti linnun viimeisen laulun: titi tyy, titi tyy, titi tyy
Viisivuotias päätteli myös, että linnut menevät lintujen taivaaseen ja saavat siellä uuden puvun. Ei siihen minulla ollut lisättävää, muuta kuin, että siellä sulat vaihtuvat valkoiseen
Vielä emme ole parkaisseet
Vielä emme ole parkaisseet
Äiti kantaa
Lasta kohdussaan
Yhdeksän kuukautta
Jumala hautaan asti
(1 Joh 3:2)
Vastaus runotorstain haasteeseen 98 keskeneräinen
Viimeisen sanan
Valmis en ole vielä haudassakaan
Kun viimeinen naula on lyöty arkkuun
Madoilla on homma kesken.
He viimeistelevät ulkomuotoni
make-up … breakthrough
Sitten lie elämäni maan päällä
Viimeistä sanaa vaille
Valmis
Job 19:25
* * *
Kesken lauseen
Löit kivahtaen
luurin korvaani
kesken minun lauseeni
Tätä erää
emme otelleet loppuun asti
vai luulitko
tyrmänneesi minut
kanveesiin.
Se oli raukkamainen
isku vyön alle.
Vaikka näen kipunoita
minulla on vielä
sanottavaa
Vastaus runotorstain haasteeseen 98 keskeneräinen
Kalavelkoja tasaerin
Voikohan kalavelkojakin
maksaa tasaerin
kolmenkymmenen vuoden
ajan.
Näistä veistä nousee
niin pieniä sinttejä
nykyisin
että kertarysällä
ei saa
riittävästi kaloja
ovesi taakse
haisemaan
Harmaalla alueella
Viisauden lisääntyessä
reviiri laajenee
erottelu vähenee
eikä epävarmuutta tarvitse
häätää pois.
Vihkipuheet on laitettu reeraan
Samalla tavalla kuin värkkäsin hautauspuheet blogiini Maasta sinä olet tullut, myös vihkipuheet blogissa Sormus annettu merkiksi ovat nyt kuosissaan. Niistä on kohtalaisen helppo etsiä haluamansa.
Vaikuttaa siltä, että myös haut onnistuvat siinä hyvin.
Terveisiä myös Järvenpäästä. Bibliodraamakurssi on lähtenyt käyntiin ja toden totta olen asiasta harvainaisen iloinen.
Mitä se mulle kuuluu?
Sunnuntain saarna 14. helluntain jälkeinen sunnuntai. Aihe Lähimmäinen löytyy täältä.
Hautauspuheisiin tullut myös pientä fiksausta.
Mikä minä olen
Radiohartauden tekstiä ei tullutkaan kirkon hartausarkistoon, joten julkaisin puheen blogissani Pieniä puheita: Aaronin vaiettu tuska. (lisäys 25.8. teksti hartausarkiston sivulla)
Olen edelleen parannellut hautausblogia ja tarkoitukseni on tehdä vihki- ja kastepuheille samanlainen remontti.
Pienissä paloissa olen lukenut kirjaa Niilo Syvänne, Mikä minä olen, Raamatun ihmiskuva. Tämä aihe alkoi elää siitä pohdinnasta, mikä koskee kuoleman jälkeistä olotilaa. Syvänteellä on mielenkiintoisia katsauksia ja käsityksiä aiheen maailmaan. Tavoitellessaan raamatullista käsitystä ihmisestä on selvää, että kreikkalaisperäinen ajattelu sielusta ruumiin asukkaana ei saa suurta kannatusta. Nuo Raamatun sivuilla löytyvät käsitteet on siis tulkittava tukeutumalla juutalaiseen perinteeseen.
Sielu ei ole mikään irrallinen olento ihmisessä. Sielulla Syvänteen mukaan tarkoitetaan jotakin samaa kuin sanalla persoona tai identiteetti ja hengellä taas ihmisen aktiivista osallistumista tai suhtautumista maailmaan ja sen tapahtumiin. Näillä käsityksillä on seurauksia siihen, miten moni muu asiai tulisi ymmärtää. Toivon voivani paneutua asiaan vielä niin, että saan siitä jotakin koottua ehkä tänne blogin sivullekin
Tuomo Lindgren 