Ohjeistus hautaukseen

Piispankokouksessa on ollut käsiteltävänä aihe ”Kirkkoon kuulumattoman hautaan siunaaminen”. Kokouksen pöytäkirja (8.-9.9.2009 Kuortane) löytyy netistä ja siihen on liitetty asiaa koskeneen työryhmän selvitys.

Selvitys on hyvää ja valaisevaa työtä. Siinä tulee ilmi suomalainen käytäntö ja sen historia ja samoin muiden meille läheisten kirkkojen toiminta.  Selvityksen luettuani huomaan myös sen, että piispankokous olisi voinut halutessaan hyvin perustellusti ottaa kysymykseen myös toisenlaisen kannan, mikä tulisi lähemmäs muiden kirkkokuntien käytäntöjä.

Suomessa piispojen ohjeistus vahvistaa käytäntöä siunata kirkkoon kuulumattomia ja kastamattomiakin. Muissa kirkoissa kastamattomia ei toimiteta kristillisin menoin hautaan ja kirkkoon kuulumattomien kohdalla omaisten on on esitettävä papille perusteet kirkolliselle hautaamiselle. Meillä pääsääntö on se, että pyydettäessä kirkkoon kuulumattomat ja kastamattomat siunataan hautaan ja papin on hankittava perusteet, mikäli toimitaan toisin (hieman kärjistetysti sanottuna). Omaisten pyyntö on siis riittävä peruste, jos ei ole tiedossa vahvoja seikkoja, jotka ovat sitä vastaan. Tällainen on vainajan eläessään ilmaiseva tahto – ei vain yleiseseti uskonnoton tai kirkkokielteinen, vaan selkeästi ilmaistu tahto, että häntä ei saa kristillisin menoin siunata hautaan.

Syy näin avoimeen ja syleilevään käytäntöön kirkon taholta on ymmärrettävästi se, että kristillinen hautauskulttuuri säilyisi vahvana maassamme eikä kilpailevaa toimintaa syntyisi ja alkaisi murentaa kristillisen hautauksen asemaa silloinkaan kun kirkosta eronneiden määrä kasvaa.

Hautaamisessa tasapainoillaan kahden näkökulman kanssa. Hautaansiunaaminen on toimitus, joka tehdään vainajalle, mutta sen kohteena ovat myös surevat omaiset. Kirkossa halutaan vahvistaa jälkimmäistä – omaisten surun kohtaamista ja hoitamista. Joskaan ensimmäistä näkökulmaa ei haluta kieltää. Mutta siunaaminen hautauksen yhteydessä ymmärretään enemmän luomisteologian, ensimmäisen uskonkappaleen kuin toisen/kolmannen uskonkappaleen kautta.  – Hautaaminen on ennen kaikkea vainajan jättämistä armollisen Jumalan haltuun, jossa hänelle ikään kuin toivotetaan hyvää matkaa. Se ei ole siis sellainen hengellinen siunaus, jossa vainaja saisi jotakin korvaamattoman tärkeää kuten kasteessa, ehtoollisessa ja evankeliumissa ja siten edellyttäisi, että vainaja on kirkon jäsen tai edes kastettu.

Toivoisin kuitenkin näiden yhteydessä siunaustoimitukseen omaa aukikirjoitettua kaavaa, jota käytettäisiin kastamattomien ja kirkkoon kuulumattomien kohdalla.

Tulen näitä pohdintoja jatkamaan pian hautaukseen keskittyvässä blogissani. Aihe on tärkeä ja on hyvä, että piispankokous on käsitellyt asiaa.

3 vastausta artikkeliin “Ohjeistus hautaukseen

  1. Ehkä selvin muutos ja selvennys piispankokouksen päätöksellä on siinä, että joissakin seurakunnissa vallitsevaa käytäntöä pidetään kirkkjärjestyksen vastaisena. Näissä seurakunnissa postitetaan kirje kirkosta eronneille, missä heidän päätöstään pidetään samalla ratkaisuna jäädä kirkollisten toimitusten ulkopuolelle.

    Tällaista tulkintaa kirkkojärjestyksestä ei selvityksen mukaan voi tehdä. Jokaisen hautauksen kohdalla asia on selvitettävä tapauskohtaisesti. Näissä seurakunnissa on haluttu selkeyttää käytäntöä. Nähdäkseni omaisilla oli edelleen mahdollisuus pyytää erityisiin syihin vedoten siunaamista. Käytäntö olisi ollut lähempänä muiden kirkkojen toimintatapaa.

  2. Avomieheni hautauksen yhteydessä pappi kertoi minulle monia hautaukseen liittyviä luterilaisen kirkon perinteitä. En jaksanut niitä silloin vastaanottaa, mutta käsittääkseni ruumis sijoitetaan hautausmaalle ilmansuuntien mukaan ja niillä on merkitys. Voisitko kertoa, liittyvät kirkon oppeihin, ylösnousemukseen jne.

  3. Hei! Ilmansuunnilla on ollut vertauskuvallista merkitystä. Vanhastaan kirkot on rakennettu niin, että alttari on itään. (Aurinko nousee idästä – auringonnousu = Kristuksen ylösnousemuksen vertaus) Samoin vainajat on haudattu jalat itäänpäin. Perinteen mukaan Kristuksen takaisintuleminen tapahtuu idästä päin. Matt 24:27 ”Sillä niin kuin salama leimahtaa idässä ja valaisee taivaan länteen asti, niin on oleva Ihmisen Pojan tulo.” Siksi vainajat haudattiin niin, että ensimmäinen asia, minkä he ylösnousemuksessa näkevät, on Kristus.

    Tätä vanhaa perinnettä ei enää kaikkialla noudateta. Usein käytännölliset seikat menevät edelle. Ruumiin asennolla haudassa ei ole mitään todellista merkitystä ihmisen iankaikkisuuden kannalta. Tällaisella perinteellä silti voi olla kaunis ja sielunhoidollinen sanoma. Tärkeää on se, että olemme jättäneet heidät Kristuksen haltuun ja saamme uskoa, että Jumalan armosta he ovat perineet taivaan ja rukoilevat nyt puolestamme. Kerran tulee meidän aikamme siirtyä ajasta iäisyyteen. Maan päällä elävä ja taisteleva seurakunta lähettää meidät matkaan ja perillä taivaan kirkkaudessa iloitseva seurakunta ottaa meidät vastaan.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s