En ole pitänyt suurta meteliä siitä, että 24.1. meidän vanha Alpo-kissamme nukutettiin viimeiseen uneensa. Hänen sydämensä oli jo vajaatoiminen ja nestettä kertyi sen elimistöön. Ei jaksanut juosta, ei hypätä eikä kävelläkään kovin kummoisia matkoja. Ei hän pystynyt myöskään enää makaamaan kyljellään, lempiasennossaan. Lisäksi hän ei pystynyt kunnolla pesemään itseään, lopussa vain vähän tassunsa päitä. Ikää Alpolla oli noin 16 vuotta.
Alpo eli meillä vain viimeiset vuotensa. Sitä ennen pyydysteli Laitilan Kaariaisissa hiiriä. Jollakin tavalla se kissankin elämä päättyy. Meillä eläinlääkäri kävi pistämässä piikit.
Nyt aina aamulla heräillessä tai autolla kotiin tullessa huomaa, että eipä sitä kissaa enää ruokitakaan tai päästetä sisälle.
Hautajaisia ei vietetty. Tytöt jättivät jäähyväiset Alpolle ja silittivät sitä vielä ennen kuin hänet vietiin tuhkattavaksi ja haudattavaksi paikkaan: Aarnituuli.
Myöhemmälle keväälle jää päätettäväksi tuleeko meille kissanpoika vai jäämmekö kissattomiksi.
Tuomo Lindgren 