Yksi vaikuttava Jumalaa kuvaava symboli on kolmio, jonka sisälle on piirretty silmä. Se tarkoittaa Jumalan kaikkitietävyyttä. Jumala näkee ja tietää kaiken. Tämä on eräänlainen sisäinen kontrolli, mikä luodaan ihmisen mieleen. Ihminen on tämän mukaan jatkuvan tarkkailun alaisena. Tänään eräs luento herätti minut ajattelemaan asiaa uudestaan.
Ehkä silmää ei tarvitse piirtää kolmion sisälle. Mitäpä jos asia onkin niin, että luodessaan ihmisen vapaaksi, Jumala antoi ihmiselle enemmän kuin vain valinnan vapauden: Hän antoi mahdollisuuden yksityisyyteen. Ihminen ei ole kaiken aikaa tarkkailun alaisena. Häneen luotetaan. Miksi tarvitsisi olla toisin? Siksikö, että synnit saataisiin kalkuloitua, että tuomiopäivänä ei tapahtuisi virheitä?
Paratiisissa Jumala joutui kysymään Adamilta, missä olet? Vasta keskustelun perusteella Jumala pystyi päättelemään tapahtuneen.
Jos Jumalan antama vapaus tarkoittaa sitä, että hän luopuu itse joka-aikaisesta kontrollista ihmiseen, merkitseekö se sitä, että joutuisimme laittamaan liian ison reunamerkinnän Jumalakuvan kaikkitietävyys-oletukseen?
Pitääkin selailla vähän Foucaultin Tarkkailla ja rangaista -teosta ja siinä Benthamin Panopticon arkkitehtuuria, jonka mukaan kirkas valo ja valvojan katse vangitsevat paremmin kuin pimeys, joka viime kädessä antaa näkösuojan. Hänet nähdään, mutta hän itse ei näe, hän on informaation kohteena, mutta ei milloinkaan viestinnän subjektina.
Alla oleva video sanoo internetin jo toteuttavan Panopticonin ajatusta. Tahot, jotka pääsevät tarkkailemaan kaikkea netissä tapahtuvaa toimintaa, pitävät käsissään ennen näkemätöntä valtaa. Yksityisyys ei ole pieni asia. Se kuuluu osaksi ihmisyyteen.
Tuomo Lindgren 
Runotorstain runo liittyy tähän ajatuksenjuoksuun: http://rustasinrunon.wordpress.com/2014/10/24/lapinakeva/