Jakob Ljube – Leila Sten

http://www.cineplex.com/Movie/postia-pappi-jaakobille/Photos
http://www.cineplex.com/Movie/postia-pappi-jaakobille/Photos

Tänään olin seurakunnan 10-luokkalaisten kanssa katsomassa aamunäytöksessä Klaus Härön elokuvaa Postia pappi Jaakobille. Elokuvan jälkeen kerroin eläkeläisistä koostuvalle yleisölle katsomiskokemuksestani papin näkökulmasta. Puhuin aika vapaasti, mutta seuraavia asioita toin esille: – Seuraava teksti pitää sisällään juonipaljastuksia – Elokuvan tarina on puhutteleva. Korkeaan ikään ehtinyt sokea pappi Jaakob elää yksin vanhassa ja ränsistyneessä pappilassa, jonka katto vuotaa. Sokeudestaan ja vanhasta iästään huolimatta hän toimii yhä sielunhoitajana. Ihmiset kirjoittavat hänelle kirjeitä, vuodattavat sydämensä vanhalle paimenelle. Jaakob on vastannut jokaiselle lyhyellä kirjeellä. Usein ehkä vain rohkaissut jollakin Raamatun jakeella.

Jaakob on  jäänyt yksin, kun häntä autellut naapurin leski on muuttanut keskustaan palvelujen pariin. Jaakob ei pysty lukemaan eikä kirjoittamaan. Hän tarvitsee tähän työhön apua. Sellaisen hän saakin Leila Stenistä. Leila on armahdettu elinkautisvanki. Leila ei itse ole armoa pyytänyt, hän oli omasta mielestään kärsimässä tai sovittamassa rangaistusta, mikä  hänelle kuuluu eikä rangaistus ollut vielä tullut valmiiksi. Hän kärsi rangaistusta taposta. Kova elämä on kovettanut Leilan sielun kiveksi (Sten). Hänet on kuitenkin armahdettu ja hänet ohjataan pappi Jaakobin apulaiseksi, vaikka hän ei sitäkään pyytänyt. Vastentahtoisesti hän kuitenkin meneen sinne. Ainoan siskonsa luo hän ei uskalla mennä, sillä Leila on surmannut hänen miehensä.

Aika kuluu ja Leila lukee pappi Jaakobille kirjeitä. Hän ei siitä paljon piittaa. Osan kirjeistä hän heittää kaivoon, jotta ei tarvitsisi niin paljon nähdä vaivaa. Kirjeiden tulo kuitenkin äkkiä loppuu. Postinkantaja pelkää Leilaa ja kääntyy pois eikä tule tuttuun tapaan Jaakobin pihaan kelloa soittaen. Jaakob masentuu, kun kirjeitä tulee ensin vain pari ja sitten ei ollenkaan. Jumala ei tarvitse häntä. Jaakob itse teki tärkeän diagnoosin tilanteestaan. ”Koin tekeväni tehtävääni Jumalalle. Minä tein sen häntä varten. Mutta asia olikin toisinpäin. Hän piti minusta kiinni näiden kirjeiden kautta ja johdadtti kotia päin.” Kirjeet olivat Jaakobille Jumalan puhetta, mikä edellytti, että hän kuuntelee ja antaa elämänsä rukouksen palvelukseen.

Jaakob ei tiedä mitä tehdä, kun kirjeitä ei tule. Hän menee kirkkoon ja harhaisesti yrittää pitää kiinni pappeuden rippeistään. Hän odottaa vihkiparia, jota ei kuulu. Lukee rakkauden ylistyslaulua Paavalin ensimmäisestä kirjeestä Korinttilaisille. Kyseinen Raamatun teksti on keskeinen elokuvaa ajatellen: ”Vaikka jakaisin kaiken omaisuuteni nälkää näkeville ja vaikka antaisin polttaa itseni tulessa, mutta minulta puuttuisi rakkaus en sillä mitään voittaisi.” 

Klaus Härön elokuva on tarina rakkaudesta, Jumalan rakkaudesta, joka saa ihmisen kasvot; Jumalan rakkaudesta joka murtaa kiven ja etsii tiensä ihmisen sydämeen voidakseen tuoda tuskan tilalle armon. Se on kertomus, Jumalasta, joka näkee meistä jokaisen ja kuulee surumme ja tuskamme. Kun rakkaus saa edes hetkeksi ihmisen kasvot, se koskettaa meitä järisyttävän syvältä.

Vasta kun Leila tekee epäonnistuneen itsemurhayrityksen, alkaa hänen kivinen sydän pehmentyä.

Vähän kerrallaan Leilan suhtautuminen Jaakobiin muuttuu suopeammaksi. Hänelle kävi pian selväksi, että juuri pappi Jaakob oli pyytänyt hänelle armahdusta. Jaakob olisi halunnut kertoa hänelle enemmänkin asiasta, mutta ei ollut vielä sen aika. Leila haluaa auttaa toivonsa hukannutta pappia, joka on ollut hänelle ystävällinen. Vain postimiehen kirjeet saisivat hänet piristymään. Hän käskee postimiehen tuomaan ne kirjeet, jotka pelosta jätti toimittamatta. Mutta mitään kirjeitä ei ollut. ”Huomenna tulet pihaan ja soitat sitä kelloa.” Postimies tulee ja ojentaa Leilalle kaupan myyntikuvaston. Sokea pappi ei tiedä mitään. Kun Leila ikään kuin avaa kirjeen ja lukee Jaakobille rukouspyynnön, hän joutuu keksimään hätäpäissään jonkin ihmisen rukousaiheen. Ei hän osaa. Mutta hänellä on omassa sisimmässään oikea rukousaihekin. Se on ollut siellä kipuna kauan. Leila lukee ikään kuin jonkun kirjoittajan kirjettä, mutta kertoo omaa tarinaansa raivopäisestä äidistä, joka hakkaa lapsiaan ja urheasta isosiskosta, joka tulee suojelemaan pientä siskoaan. ”Ei vauvaa saa lyödä.” Sisko otti iskuja vastaan koko Leilan lapsuuden ja kun hän avioitui, osoittautui hänen miehensä väkivaltaiseksi. Hakkaaminen jatkui. Kun Leila oli sitä todistanut riittävän syvästi, hän otti puukon ja pisti miehen hengiltä. Mutta samalla tajusi riistäneensä siskoltaan ainoan asian mikä hänellä oli. Onko Jumalalla armoa tällaiselle? Pelkästään uskoutumalla vanhalle papille sisimpänsä tuskan ja huudon, puhumalla Jumalan rakkauden lähettiläälle (Jaakobin sukunimi Ljube juontuu ilmeisesti rakkautta merkitsevästä sanasta), Leila tuli nähdyksi ja kuulluksi.

Leila oli uhrannut elämänsä rakkaudesta siskoonsa, mutta ei pystynyt ottamaan rakkautta vastaan. Pappi Jaakob oli uhrannut elämänsä toisten rukouspyyntöjen tähden, mutta hän mietti tarvitsiko hän sittenkin itse enemmän rukouspyyntöjä  kuin pyytäjät hänen rukoustaan. Pappi Jaakob on vanhuutta kohti käyvälle ihmiselle varmaankin hyvä peili pohtia omaa elämän merkitystä ja mielekkyyttä. Mitä on jäljellä ja minkälaista tilintekoa on hyvä tehdä.

Sisko oli yrittänyt pitää yhteyttä Leilaan, joka joutui vankilaan, mutta oli saanut kirjeet avaamattomana takaisin. Leilan itsesyytökset eivät antaneet myöden. Mutta sisko oli kirjoittanut omaa tuskaansa pappi Jaakobille aina uudestaan ja uudestaan. Kehä umpeutuu pappi Jaakob saa Rauhan ja pääsee parempaan taloon, ikuiseen asuntoon.

Kun elokuvan jälkeen kertailin tuntemuksiani tämä tarinan äärellä, jouduin kakistelemaan yhden jos toisenkin kerran ja kyyneleet valuivat. Jostakin syystä juuri kauniit tarinat saavat minut kyynelehtimään vaikka muuten saatan olla vähän tunneköyhä ihminen. Minkä tarinan Härö elokuvalla kertoo. Viime kädessä se on mielestäni tarina rakkaudesta, siitä että tulee nähdyksi ja vastaanotetuksi. Oma elämä asettuu suurempiin mittasuhteisiin. Hyvyyttä on pahassa maailmassa olemssa, mutta se tulee Jumalan luota mutkan kautta.

Trivia:

Eloluvassa juodaan monesti murukahvia ja muruteetä, mutta ei syödä ainuttakaan lämmintä ateriaa.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s