Olin pitkään valmistellut saarnaa toiseen pääsiäispäivään. Ajattelin puhua kyyneleistä, sillä Magdalan Marian kyyneleet tuodaan evankeliumissa niin vahvasti esille. Ne mainitaan neljä kertaa. Kertoja mainitsee Marian itkeneen ja vielä itkiessään kurkisti hautaan, jossa näki enkelit. Enkelit kysyvät Marialta, mitä tämä itkee ja lopulta Jeesuskin kysyy mitä hän itkee. Jos Marian kyyneleistä noin monta kertaa mainitaan, niitä kyyneleitä pitää tutkia. Mitä Maria itkee. Lopulta kuitenkin ajatukseni palasi vanhaan saarnaan Magdalan Marian päiväkirjasta, jonka olen pitänyt pääsiäissaarnana vuonna 2011. Ajattelin, että päiväkirjamerkinnät toimisivat kuunnelmanomaisesti paremmin kuin tuo ensin valmistamani saarna. Niinpä rukkasin päiväkirjamerkintöjä hienoisesti lyhyemmäksi – pystymättä sitä paljon kasrsimaan. Mutta lopputuloksesta en mene takuuseen. Toteuttamistapaa olisi toki voinut miettiä paremmin. Miten päiväkirjamerkinnät olisi voinut paremmin erottaa toisistaan?
Palvelus on tässä nähtävissä ja kuultavissa. Sijoitin sen myös saarnatuoliin vanhan saarnan kohdalle.
Tuomo Lindgren 