Viime sunnuntaina minulla oli messu kirkossa. Uudet koronarajoitukset oli juuri annettu. Kirkossa on etsitty keinoja saada ihmisille mahdollisuus päästä ehtoolliselle koronan pitkittyessä. Harjavallassa jumalanpalvelukseen voi ilmoittautua ja 20 otetaan sisään tai jatkossa 10. Mutta tämän jälkeen ehtoollinen on vielä mahdollista saada kirkossa tunnin ajan. Mielestäni tämä on toimiva järjestely.
Jumalanpalvelus striimataan facebookiin. Edelleen vielä on ilmeisesti joitakin ongelmia äänen kanssa. Meillä palvelus striimataan äänenä nettiradioon suoraan äänentoistojärjestelmästä sekä facebookiin. Mutta facebooklähetys tulee toistaiseksi vielä puhelimen kautta ja siinä ääni on kaikuisa. Se on toisinaan vähän työläs kuulla ja osa ihmisistä turhautuu. Toivon saavamme tämän hieman parempaan kuntoon, kun ostimme seurakuntaan videokameran ja nyt viimeksi tietokoneen, jota kautta saamme kuvan ja äänen striimattuna ulos.
Ensimmäinen paastonajan sunnuntai käsittelee Jeesuksen kiusauksia autiomaassa. Minulla oli sunnuntain Satakunnan Kansaan hartauskirjoitus ja kirkossa messu. Saarnassa jatkoin jossakin määrin samaa näkökulmaa kuin lehtikirjoituksessa. Mutta saarnaa pakottaessani johonkin muotoon ja deadlinen paineessa (sunnuntai aamulla siis) alkoi vielä hahmottua oma näkökulma aiheeseen. Kiusauksissa selviää, kuka käyttää sielussamme komentoa. Laitan hartauskirjoituksen näkyviin tännekin, vaikka se on jo Pieniä puheita -blogissa. Linkki saarnaan on tässä. Messusta/saarnasta on myös fb-livetaltiointi. Yleensä näiden suhteen on huokailtava että aikaa on vähän. Osittain se on omasta ajan järjestämisestä kysymys. Kaksi hautausta lauantaina vei oman aikansa ja niihin valmistautuminen. Mutta huokailen, en valita. Tämä on hienoa hommaa.
Tuomo Lindgren 