Vaikka elämme jo pääsiäisen jälkeistä aikaa, laitan tänne linkin kiirastorstain saarnaan. Olen vuoden aikana useamman kerran pysähtynyt pohtimaan Juudas Iskariotia. Hänelle on yritetty tehdä jonkinlaista kunnianpalautusta raamatunselittäjien taholta. Nykyajan ihmiset näkevät hänessä sankariainesta. (Kun Jeesus on menettänyt kiinnostavuutta, hänen vastustajaansa kohdistuva mielenkiinto nousee?) Juudaksesta sanotaan toisinaan, että hän on evankeliumien väärin ymmärretyin hahmo. Tiedä häntä. On selvää, että lopullinen tuomio ei ole ihmisen käsissä. Evankeliumit maalaavat hänet vahvoin värein.
Jeesuksen sana Juudaksesta on myös lohduton: ”Ihmisen Poika lähtee pois juuri niin kuin kirjoituksissa hänestä sanotaan, mutta voi sitä, josta tulee Ihmisen Pojan kavaltaja! Sille ihmiselle olisi parempi, ettei hän olisi syntynytkään.” Matt 26. Mitä kaikkea sisältyy tuohon Jeesuksen sanaan: sille olisi parempi, ettei hän olisi syntynyt. Todella karu kohtalo täytyy olla Matteuksen evankeliumin kirjoittajan mukaan. Kuinka paljon tässä nyt on sitten Jeesuksen autenttisia sanoja, voisi kysyä. Onko edes mahdollista, että Jeesus olisi jostakusta ihmisestä sanonut näin? Hänhän oli vain ihminen. Evankeliumit selittävät Juudaksen toimintaa siten, että Saatana meni häneen. Ihmiseen voi mennä riivaajahenkiä Raamatun kertomusten mukaan, mutta Juudakseen meni Saatana. Juudaksen rahanhimo luultavasti on ollut se portti, jota Saatana on käyttänyt hyväkseen. Saatana hyökkäsi Jeesusta vastaan myös Pietarin ”hyväsydämisyyden” kautta. Pietari ei olisi halunnut, että Jeesukselle tapahtuu Jerusalemissa mitään pahaa. Mutta Jeesuksen mukaan hän ajatteli lihallisesti. Hänen ajatuksensa eivät lähteneet Jumalasta. Mutta Pietarin kohdalla ei kuitenkaan sanota, että Saatana olisi mennyt häneen. Luultavasti jonkinlainen petollinen suostumus tarvitaan, jotta se tulee mahdolliseksi. Voidaanko siis ajatella Juudakselle tapahtuneen jotakin samaa kuin Mefistoteleen tarinassa. Siinä Faust myi sielunsa Saatanalle tai Mefistoteleelle ja osti sillä itselleen ajallista menestystä ja onnea.
Dante tunnetusti on sijoittanut Juudaksen helvetin syvimpään kohtaan. Hän ei arkaile sanoa, että niin huonosti ei kenelläkään ole asiat kuin Jeesuksen kavaltajalla. Epäilemättä Matteuksen evankeliumissa Jeesuksen sanoilla on ollut merkitystä sekä sillä, että Juudas teki itsemurhan. Hän katui saamatta osakseen armahdusta. Juudas on maalattu evankeliumeissa nurkkaan. Mikään ei oikein kertomuksissa puhu hänen puolestaan. Hänestä tehdään suurin syyllinen – siitä huolimatta, että näin piti alun alkaen tapahtua. Jeesus tuli kärsimään ja kuolemaan ihmiskunnan tähden.
Kiirastorstain evankeliumissa Juudas oli keskeisesti esillä. Tärkein kysymykseni saarnassa on, miksi Juudaksen kavallus palautetaan mieleen jokaisen ehtoollisen edellä? Asetussanathan alkavat: sinä yönä jona hänet kavallettiin. Ehtoollisessa muistellaan Jeesusta, mutta samalla Juudas palautetaan mieleen. Mikä siinä kavalluksessa on niin tärkeää?
Tuomo Lindgren 