Vuosi vaihtunut

Vuosi 2022 jäi taakse. Olen tavakseni ottanut myös käydä läpi omaa vuottani, sen keskeisiä juttuja kirjallisesti. Mutta olen tehnyt sen bujooni. Koska minulla on tehty näitä kirjalliseen muotoon vuosien varrella, otin valokuvat vuosikatsauksista ja talletin ne yhteen kansioon. Ehkä voisi niitä käydä läpi ja nähdä laajemman kaaren.

Toisaalta, koko bujoiluharrastukseni on aika paljon taaksepäin katsovaa. Kirjoitan päiväkirjaa, siis mennyttä, enemmän kuin katson tulevaan. Aika ajoin tulevaakin tarkkaillaan ja suunnitellaan, mutta se ei ole niin hallitsevaa ja määrätietoista, mihin monet lukemistani elämänhallintaoppaista ohjaavat.

Sellainen tapa sopii kyllä joissakin tilanteissa, kun polkee paikallaan ja haluaa päästä elämässä eteenpäin. Jotenkin tuntuu että voimakas tavoitekeskeisyys elämässä sopii uraohjuksille, joilla on tarve edetä määrätietoisesti uralla ja tavoitteissa eteenpäin. En ole mieltänyt elämää sellaiseksi pelikentäksi.

Loppuvuoden kuitenkin olen pohtinut erilaisia malleja omien muistiinpanojen hallintaan (PKM Personal Knowledge Management). Sellaisia viisauksia tarjoaa mm. Tiago Forte. Kysymys on siis Second Brain systeemin rakentamisesta.

Minun ongelmani kulminoituu siihen, että minulla on jopa kolmen vuosikymmenen ajalta muistiinpanoja alkaen yliopisto-opinnoista ja vanhempiakin. Ne ovat word-dokumentteja. Niiden lukumäärä on luultavastsi kymmenissä tuhansissa. Dokumentit koostuvat puheita ja opetustilanteita varten hankituista materiaaleista, ideoista ja sälästä sekä tietysti työn ohjessa valmistuneista puheista. Suurin osa muistiinpanoista on jossakin sadoista kansioista talletettuna, mutta oikean tiedon löytäminen on melko haastavaa. Käyttämäni tiedostot ovat pääasiassa tekstipitoista.

Tietokoneeni on onneksi iMac. Siinä on tehokas hakukone Spotlight. Aikanani siirryin mac-maailmaan juuri siksi, että tietokone indeksoi kaikki tekstimassojen sisällöt. Spotlight etsii hakusanoilla siis myös tekstien sisältä eikä vain tiedoston nimien mukaan.

Mutta tämäkään ei ole vielä kovin tehokasta. Useimmat dokumentit painuvat unhoon eivätkä nouse sieltä valoon. Silloin kun muistiinpanoa on tehty, sen jatkokäyttöä ei ole ajateltu kovin huolellisesti. En ole muistiinpanoon tehnyt minkäänlaisia meta-merkintöjä. Lähinnä olen pyrkinyt sijoittamaan sen sellaiseen kansioon, mistä voin sen löytää aiheenmukaisia puhetehtäviä valmistellessani. Mutta hyvin monet muistiinpanot ovat sellaisia, että niintä ei voi sijoittaa selvästi johohkin tiettyyn kansioon, koska elävässä elämässä sama ajatus voi toimia niin vihkipuheessa kuin puheessa koululaisille tai eläkeläisille. Nykynuoret yliopistossa hyötyisivät suuresti, jos heitä ohjattaisiin ajattelemaan muistiinpanojensa suhteen sitä, että heidän luoma systeemi pitäisi toimia vielä 30 vuoden päästä. Se toisi näkökulmaa siihen, millä tavoin muistiinpanoja kannattaa tehdä.

Tällä hetkellä olen hienosäätänyt kansiorakennetta. Olen myös joitakin muistiinpanoja tallettanut Applen muisiinpanoihin, siis yksinkertaiseen tekstimuotoon. Uudet ohjelmat joilla voi rakentaa muistiinpanoilleen sellaista rakennetta, että niissä on rinnakkaisviitteitä ja ne ovat aktiivisemmin yhteydessä toisiinsa, ei toimi juurikaan tavallisina word-dokumentteina. Erityisesti kiinnostaa tällä hetkellä Obsidian. Erilaisia muistiinpanojen hallintaohjelmia on paljon muitakin. Olen vähillä tiedoillani koittanut verrata erilaisia systeemejä: Evernote, Notion, OneNote, Roam Research jne. Obsidian tuntuu sopivalta koska

+ kustannuksia ei tule ohjelmasta

+ tiedostoja ei tarvitse viedä pilveen, vaan ne sijaitsevat omalla tietokoneella

Systeemin idea on siinä, että muistiinpanoja linkitetään toisiin muistiinpanoihin ja tätä rakennelmaa voi helposti ylläpitää ja laajentaa. Se tarkoittaa sitä, että yhteyden luomisen jälkeen, muistiinpano ei vain hautaudu jonnkein kansioiden syövereihin, vaan se on kiinni toisissa saman tyyppisissä muistiinpanoissa.

Tällä hetkellä pöytätietokoneeni on niin vanha, että en pysty hyödyntämään tällaisia ohjelmia. Toiseksi minulla on edelleen ne kymmenet tuhannet word-tiedostot jotka eivät olisi osa tätä Obsidian-verkostoa, ainoastaan se, mitä sinne siirretään ja linkitetään.

Kokonaan uudenlaisen muistiinpanotekniikan oppiminen ja hallitseminen vaatisi myös aikaa ja kurinalaisuutta. En tiedä jaksanko nähdä sellaista vaivaa. Palvelisiko se oikeasti työskentelyäni vai tulisiko siinä vain harrastuksenomaisesti rakennettua jonkinlaista massiivista tietoverkkoa (second brain), joka ei kuitenkaan toisi suurta lisäarvoa.

Paljon vaivaa olen nähnyt aikanaan kyllä siinä, että olen siirtänyt puheitani nettiin. Mutta ne ovat valmiita tuotoksia. Kyllä nekin auttavat siinä kun valmistelen uutta. Jos haluan etsiä jonkun aikaisemman saarnani, haen sen aina nettisivultani. Hakeminen sieltä on yksinkertaisesti helpompaa ja nopeampaa.

Viimeisin lisäykseni on sivulle on saarna 1. sunnuntai loppiaisesta. Aiheena Jeesuksen kaste. Innostuin Sefarim Seppälän kirjasta Antiikista Bysanttiin. Hyödynsin ennen kaikkea sen tuoksuja käsittelevästä lukua. Voiko tuoksuilla olla mitään tekemistä aiheen kanssa? Enemmän kuin äkkiseltään arvaa.

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s