Tänään ilmestyi Satakunnan Kansassa hartauskirjoitukseni. Se näkyy toistaiseksi vain näköislehdessä. Tulee kai myöhemmin näkyviin avoimelle puolelle. Kirjoitus löytyy myös Pieniä puheita sivustolta: Kauneutta hypistelevä katse. Kynttilänpäivän teksteissä kaikissa katsotaan Jumalaa. Mooses pyysi saada katsoa, 1 Tim 6 sanoo: Häntä ei yksikään ihminen ole nähnyt, eikä voi nähdä. Evankeliumeissa kerrotaan Simeonista, jolle Jumalan Henki oli vakuuttanut ettei hän kuole ennen kuin on nähnyt Voidellun. Jeesuksessa näkymätön Jumala tuli katsottavaksi. Katsomisen kautta lähetsyn pikkukirjoituksessani aihetta. Rajattu merkkimäärä nostaa kirjoituksen haastetta. Minun kirjoituksessa se näkyy siinä, että jouduin tiivistämään kirjoitusta, jossa ajatuksesta kuljetaan toiseen. Siksi se vähän töksähtelee. Katsominen on kuitenkin hieno teema.
Kuinka ollakaan olen juuri lukenut Serafim Seppälän Antiikista Bysanttiin ja Paavo Kettusen Kuka minä todella olen. Kumpikin kirja siivilöityi hartauskirjoituksen 1500 merkkiin. Serafimilta sain antiikin katsomisen teoriaa. Katsominen on eräänlaista koskettamista. Hämärästi muistan siitä jotakin kuulleeni Reijo Työrinojan uskonnonfilosofian luennoilla, jossa hän taisi selventää antiikin ajattelua katsomisen kautta ja nykyajan ajattelua kielen kautta. Paavo Kettusen kirjassa oli puhetta siitä, että tärkeintä ihmiselle on tulla hyväksyttävällä tavalla nähdyksi sellaisena kuin on.
Niinpä tein eilen illalla myös pienen Fb-julkaisun teemasta: Kumpi on tärkeämpää nähdä tai tulla nähdyksi – suhteessa Jumalaan.
Tuomo Lindgren 