Hyvää pääsiäistä

Kevät on edennyt niin, että valoa riittää ja välillä auringon lämpöäkin tuntee. Nyt tosin lunta on jälleen maassa. Kiirastorstai on takana, tänään olemme olleet Jeesuksen ristin juurella ja pian juhlimme pääsiäistä. Pääsiäinen jää vuodenkierrossa aina joulua vähäisemmälle huomiolle isossa mittakaavassa. Vaikka kirkossa tapahtuu paljon juuri tämän viikon aikana – musiikillisesti, näytelmällisesti ja liturgisesti. Toivoisin ihmisten enemmän löytävän voimaa ja sisältöä elämäänsä hiljaisen viikon, Kristuksen kärsimyksen, kuoleman ja ylösnousemuksen ajasta. Hiljaisen viikon yksinkertaiset iltakirkot, kiirastorstain kynttilöiden sammuttamiset opetuslasten uskon hiipumisen merkiksi ja alttarin riisuminen ja pukeminen mustaan Kristuksen kärsimisen merkiksi, pitkäperjantain kirkonkellojen ja urkujen vaientuminen, viisi punaista ruusua krusifiksin yllä Jeesuksen haavojen merkkinä, Kristuskynttilän sammuttaminen Jeesuksen kuoleman merkkinä ja jälleen pääsiäisenä kirkon pukeminen loistoon. Valon tuominen Kristuskynttilään, iloiset tervehdykset tyhjältä haudalta. Tämä kaikki luo puhuttelevan kaaren, suuren tarinan, johon oma elämä liittyy.

Samuli Suonpää kirjoitti Valomerkki-julkaisussa, että ylösnousemus ei kosketa häntä. Kuvaus oli varmasti rehellinen ja voin kuvitella myös monen suomalaisen jakavan hänen tuntonsa. Pääsiäisessä ei ole äkkiseltään katsottuna tarttumapintaa tavallisen ihmisen elämään. Ylösnousemukseen ei voi eläytyä. Jeesuksen kärsimys ja asettuminen ihmisen osaan on helpommin lähestyttävissä. Jumala on sellainen että hän on kiinnostunut siitä todellisuudesta jossa elän. Pääsiäinen ylittää kokemuksen ja ymmärryksen. Jeesus ei ole siinä enää rinnallakulkija vaan jotakin jo itselle vierasta. Hän on kulkenut siinä läpi sellaisen matkan, mikä on minulle mahdoton. Vaikka ymmärrän tuon kokemuksen kuilun evankeliumin ja ihmisen välillä, silti en hurrannut hänen kirjoitukselleen. Pääsiäisen mitätöinti ei tuntunut hyvältä. Tiedän, että hän saa paljon kiitosta esille ottamastaan näkökulmasta. Mutta en innostunut hänen kirjoituksestaan. Enemmänkin tunnen surua siitä, että lanka mikä pitää meidät kristinuskon suurimmassa juhlassa, suurimmassa kertomuksessa tuntuu käyvän yhä heikommaksi ja ohuemmaksi. Kristinuskon suurin ihme jää merkityksettömäksi. Se mitä kirkko juhlii jokaisena sunnuntana, Kristuksen voittoa synnistä ja kuolemasta, sivuutetaan. Se taas mitä tilalle tarjotaan on vangin lohduttamista mutta ei vapauttamista. Juuri pääsiäinen on se juttu – Jeesuksen kärsimykseltä katoaa pohja ilman pääsiäistä. Valo koittaa vasta pääsiäisen aamuna. Tähän iloon sinut on kutsuttu. Jeesuksen kärsimyksellä on päämäärä – ei vain pääsiäinen, vaan myös helluntai ja lopulta täyttymys taivaan kirkkaudessa. Jos irrotan itseni tästä suuresta kertomuksesta ja kiinnityn vain yhteen,, se on surkuteltavaa.

Jos olemme panneet toivomme Kristukseen vain tämän elämän ajaksi, olemme säälittävimpiä kaikista ihmisistä. 1 Kor 15:19

Hyvää ristin ja ylösnousemuksen pääsiäistä

 

Ylösnousseen kohtaaminen

Tärkeämpää kuin tyhjä hauta, on ylösnousseen kohtaaminen
Matt 28: Naiset lähtivät haudalta, yhtaikaa peloissaan ja riemuissaan, ja riensivät viemään sanaa Jeesuksen opetuslapsille. Mutta yhtäkkiä Jeesus tuli heitä vastaan ja tervehti heitä.

Naiset kohtasivat haudalla ensin enkelin. Enkelin kohtaaminen on varmasti ollut mykistävä tapahtuma. Mutta silti uskomme ytimessä ei ole se, että kohtaisimme enkelin. Enkeli ei ole pelastaja. Enkeli ei ole kuollut puolestamme. Jeesuksen kohtaaminen on tärkeintä.

Haudalla vierailleet naiset kohtasivat Jeesuksen ensimmäisenä. Heille suotiin tämä armo ehkä siksi, että he eivät myöskään juosseet karkuun opetuslasten tavoin, vaan olivat ristin luona loppuun asti ja hautasivat  hänet. Ehkä he eivät samalla tavalla olleet vaarassa menettää henkäänkään kuin ne kaksitoista opetuslasta.

Jeesuksen kohtaaminen ei välttämättä ole arkista kohtaamista kummempi, mutta merkittävyydeltä sille ei vedä mikään vertoja.

Ylösnousseen kohtaaminen tarkoittaa Vapahtajan kohtaamista. Se oli todellista Jeesuksen oppilaille. Siitä tuli todellista Paavalille ja monille muille hänen ja muiden apostolien evankeliumin julistamisensa kautta. Jeesuksen kohtaaminen on Vapahtajan kohtaamista, koska se tarkoittaa pelastusta ja jumalasuhteen korjaantumista. Se tarkoittaa uutta elämää Kristuksessa hänen seurakunnassaan, sillä siitä alkaa Jeesuksen seuraaminen. Pietarille kehotus seuraamiseen esitettiin uudestaan, kun hän tapasi Jeesuksen Galileassa järven rannalla.

Kuva yllä kertoo kauniilla tavalla siitä, millä tavoin me kohtaamme Jeesuksen. Jokaisessa jumalanpalveluksessa olemme Jeesuksen kanssa. Ehtoollisessa olemme hänen kanssaan. Me tuomme itsemme ja tarinamme hänelle ja hän lähettää meidät maailmaan viemään sanomaa pelastuksesta.

Oletko sinä kohdannut hänet?

Pääsiäinen

Kristus nousi kuolleista. Kuolemalla kuoleman voitti.

Sapatin jälkeen aamulla naiset tulivat Jeesuksen haudalle, mutta huomasivat että kivi haudan suulla oli vieritetty pois.

Haudassa oli jäljellä vain käärinliinat. Enkeli ilmestyi naisille ja sanoi: ”Älkää te pelätkö. Minä tiedän, että te etsitte ristiinnaulittua Jeesusta. Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Tulkaa katsomaan, tuossa on paikka, jossa hän makasi. Menkää kiireesti sanomaan hänen opetuslapsilleen: ’Hän on noussut kuolleista.”

Yllä oleva kuva kauniisti viittaa Torinossa säilytettävään käärinliinaan, johon on ilmestynyt ristiinnaulitun miehen kuva. Kuvan syntymekanismia ei ole kyetty selittämään, mutta se vastaa yksityiskohdiltaan täydellisesti kuvausta Jeesuksen kärsimyksestä. Kopio liinasta on esillä Raumalla tänä keväänä. Kuvan linkki ohjaa sivulle.

1.
Pääsiäisen kirkas aamu koittaa,
väistyy yön ja pimeyden valta.
Taivaan enkeli on viestin tuonut:
Kristus on ylösnoussut!

2.
Rientäkää siis Herran haudan suulle,
kiiruhtakaa kaikki riemuissanne.
Ihmetelkää tyhjää lepopaikkaa:
Kristus on ylösnoussut!. (Vk 91:1-2)

Hiljainen lauantai

Kristus haudassa

Useimmilla ihmisillä on kokemuksia läheisen menettämisestä ja hänen hautaamisestaan. Kun hauta luodaan lopulta umpeen tosiasioiden syvyys alkaa vähitellen paljastua. Hän on poissa lopullisesti ja tässä on hänen hautansa. En näe häntä enää koskaan, en milloinkaan kuule hänen ääntänsä, en pidä kädestä. Myöskään sellaisia yhteisiä hetkiä, joita olen viettänyt hänen kanssaan, ei ole enää edessä. Hänelle ei soiteta ja kysytä kuulumisia. Kuoleman lopulllisuus on kolkkoa ja kylmää. Samalla jokainen tietää kulkevansa kohti omaa kuolemaansa.

Jeesuksen läheiset joutuivat voimattomana katsomaan ja kohtaamaan Jeesuksen kuoleman. Maria poikansa, opetuslapset mestarinsa. He kantoivat hänet hiljaisin menoin hautaan. Heille Jeesus oli eloton, kuollut ja kylmenevä ruumis. Silti kaiken aikaa tapahtui jotakain sellaista, mistä he eivät tienneet.

Uskontunnustuksemme viittaa asiaan näin: … kärsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena päivänä kuolleista…

Jeesusta ei vain haudattu, vaan hän astui alas tuonelaan, kuoleman valtakuntaan. Yllä sille on annettu kuvallinen muoto: kaikkinielevä kuoleman kita. Sellaiselta se meistä tuntuu. Mutta jos kuvaa katsoo tarkasti huomaa Jeesuksen oikean jalan ympärillä käärmeen. Jeesus polkee käärmeen pään murskaksi sen lupauksen mukaan, minkä jo Aadam ja Eeva saivat: Vaimon siemen on rikkipolkeva käärmeen pään. Kerran syntyy ihminen, joka ei ole miehen siemenestä. Hänellä on valta tuhota Jumalan ja ihmisen vihollinen, Saatana, joka sai ihmisen lankeamaan.

Jeesus ei vain levännyt haudassa. Hän vei taistelun vihollisen selustaan ja hankki meille voiton. Sen lisäksi, että hän on kärsinyt rangaistuksen syntiemme tähden,  hän on kukistanut meitä orjuuttaneet voimat ja vallat.

Nouse aurinko! Valollasi herätä meidät uuden luomisen aamuun, joka hymyilee meille, kuin ei koskaan ennen.

Pitkäperjantai

Ei riitä, että hän menettää kasvonsa – hänen on menetettävä henkensä

Pitkäperjantain murheellisessa päivässä pysähdymme katsomaan maailman merkillisintä tapahtumaa. Jumala tulee alas ei vain syntyäkseen pieneksi lapseksi, vaan syntisten käsiin. Kaikkein korkein tulee alhaiseksi, pilkattavaksi, ristiinnaulittavaksi. Pelastajamme tulee pelastettavien ruhjomaksi. Hän, jota Jumalana kiitämme – saa kohdata halveksuntaa, hylkäämistä ja kiroamista.

Paremmin kuin monet pohtimiset omin sanoin, virret ilmaisevat syvemmin

Ah kuinka, Herra taivaan,säikähtyy sieluni, kun kärsimääsi vaivaan on syynä syntini. Kuoleman synnin orja vain vihan ansaitsin. Ristisi tähden kurja sain armon kuitenkin. Vk 63:2

Toinen virren värssy

Jeesus, riipuit ristillä kirottuna Golgatalla. Olit kaikkien hylkäämä pilkan, häväistyksen alla. Minä, minä vaivainen kaikkeen olen syyllinen. Vk 75:5

.

Pitkäperjantain saarnoja ja puheita: https://3paivana.wordpress.com/pitkaperjantai/

Kiirastorstai

Jeesus perustaa uuden liiton

Juutalaisten ja kristittyjen pääsiäinen sijoittuvat samaan ajankohtaan. Jeesuksesta tulee pääsiäislampaamme, joka on uhrattu – jonka jälkeen muita uhreja ei enää tarvita. Ennen tätä uhria, johon koko vanhan liiton ennustukset ja kätketyt viestit osoittavat, Jeesus vietti viimeisen yhteisen aterian oppilaidensa kanssa. Se vietettiin juutalaisten pääsiäisaterian mukaan.

Jeesus antoi seuraajilleen tälle aterialle uuden sisällön. Oppilaiden pääsiäisateriasta tuli kristittyjen ensimmäinen ehtoollinen, uuden liiton ateria. Uuteen liittoon Jumalan kanssa astutaan kasteen kautta, mutta jokainen ehtoollinen on tämän liittosuhteen vahvistamista. Me olemme siinä Jeesuksen veren ansiosta.

Ehtoollinen on mysteeri. Osallistumme tässä ateriassa Jumalan salaisuuteen.

Omat sanat vaikenevat – ne yhtyvät messun liturgiaan

… sinä yönä, jona hänet kavallettiin, hän otti leivän…

Olen hetkessä läsnä Jeesuksen opetuslasten kanssa. Kuulen hänen sanovan: ”Yksi teistä on kavaltava minut.”

”Herra, en kai se ole minä.”

Katson kuinka yksi kerrallaan opetuslasten kynttilät sammuvat. Ensin sammuu Juudaksen kynttilä, kun hän menee pimeään yöhön. Sitten sammuvat kaikkien muiden kynttilät, kun he pakenevat ja Jeesus jää yksin.

Anna minulle pyhä armosi, että minä niin kuin Pietari itkisin syntejäni,

niin kuin syntinen nainen sinua sydämestäni rakastaisin

ja ryövärin kanssa saisin katsella pyhiä kasvojasi taivaassa iankaikkisesti.

.

.

Kiirastorstain hartauksia blogissa Kolmantena päivänä.

.

Hiljainen keskiviikko

Jeesus tuomitaan kuolemaan

Evankeliumissa Matt 27:11-32 Pilatus kuulustelee Jeesusta, mutta Jeesus on hiljaa eikä vastaa yhteenkään hänen kysymykseen. Usein Pilatus esitetään haluttomaksi tuomitsemaan Jeesus, mutta kansan painostuksen tähden hän antaa periksi. Hän antaa heille mahdollisuuden valita Barabbaksen ja Jeesuksen välillä. Barabbas oli kuuluisa mies, mahdollisesti jonkinlainen kapinaliikkeen johtaja. Rikollinen haluttiin vapaaksi ja viaton Jeesus sai kärsiä.

Kun Pilatus kysyi perusteita Jeesuksen tuomioon, vastauksena oli entistä kovempaa huutoa: Ristiinnaulittakoon!

Kuulija voi evankeliumin äärellä tehdä sisäistä matkaa ja tarkkailla itseään eri roolien kautta, jotka tapahtumien äärellä avautuvat.

Olenko minä niinkuin Pilatus, joka pesen käteni koko asiasta? Koitan ensin järjen ja oikeudenmukaisuuden edustajana pitää Jeesuksen puolta, mutta en kuitenkaan halua liata käsiäni hänen tähtensä. Asia ei kuulu minulle, olen ulkopuolinen tähän tapaukseen. Yhden Jeesuksen kohtalo ei liikuta minua puoleen eikä toiseen. Mikä minut saa välinpitämättömäksi suhteessa Jeesukseen?

Olenko kuin Barabbas, rikollinen, joka pääsee vapaaksi harjoittamaan entistä rikollisen elämää kansansuosion saattamana? Vapautuminen on iloa, mutta suhteessa Jeesukseen se on vain vahingoniloa. Se pitää Jeesusta tyhmänä kun tämä ei puolustautunut. Tyhmälle ei tarvitse olla kiitollinen. Kiitollinen hän on kansalle, joka huudollaan vapautti hänet ja samalla oikeuttivat hänen rikollisen elämänsä.

Olenko osa kansanjoukkoa, joka huutaa muiden mukana juuri sitä, mikä kulloinkin on muodissa: Eilen ”hoosianna”, tänään ”ristiinnaulitse”? Tämä on pelkurin tie, toisaalta laiskan ihmisen tie. On helppoa, kun ei tarvitse ottaa kantaa, asettaa itseään etulinjaan, jossa voi joutua ottamaan iskuja vastaan.

Olenko raaka sotilas, joka vääntää orjatappurakruunun Jeesuksen päähän, lyö häntä, sylkee ja pilkkaa? Barabbaksen tavoin hän näkee Jeesuksen heikkouden edustajana. Vain vahvat pärjäävät. Joka antautuu lyötäväksi ei ansaitse kunnioitusta. Joka ei puolusta rajojaan ja koskemattomuuttaan on halveksunnan arvoinen.

Vai olenko Simon kyreneläinen, joka kannan Kristuksen ristiä, saaden osaksi hänelle tulevaa pilkkaa?

Ristinkantajiksi Jeesus meitä kutsuu. Viime kädessä risti on Jeesuksen. Hän kärsii meidän puolestamme. Meidät vapautetaan mutta toisin kuin Barabbas – ei kansan huutoäänestyksellä vaan Jumalan armosta. Se koskettaa minuuteni syvintä kohtaa. Kansan suosio hivelee Barabbasta hetken aikaa, kun saa tunnustusta. Mutta Jumalan mielisuosio tekee minusta kokonaan uuden ihmisen. Olen armahdettu syntinen. Näen Jumalan, itseni ja maailman uudessa valossa.

Hiljainen tiistai

Matt. 26: 57-27: 10

Jeesusta kuulustellaan, mutta hän on vaiti. Vääriä todisteita esitetään, jotta toiminta saadaan näyttämään lailliselta. Lopulta väkivalta astuu kuvaan. Sanat eivät riitä purkamaan vihaa, jota Jeesusta kohtaan tunnetaan.

Pietari kieltää peloissaan Jeesuksen ylipapin pihalla. Hän kielsi syvimmän identiteettinsä. Muut opetuslapset olivat jo paenneet.

Eilen Juudas kavalsi, tänään Pietari kielsi ja oma kansa hylkäsi. Huomenna vieraan kansan edustaja antaa kuolemantuomion. Kaiken muilutuksen keskellä Jeesus säilyttää rohkeutensa eikä murru miekkojen ja väkivallan uhan edessä.

Evankeliumissa korostuu parhaimman opetuslapsen heikkous. Toisin kuin Jeesus, Simon Pietari ’kallio’ murenee, vaikka hän ei ole kuulusteltavana. Pelkästään nuoren palvelustytön huomio saa hänet horjumaan. Pietarin usko ei ollut ankkuroitunut vielä pääsiäisen tapahtumiin. Lähimmäisenrakkaus piti hänet Jeesusta lähellä, mutta kuoleman pelko sai hänet pakenemaan. Tilanne oli hänelle aivan uusi. On kuin hän olisi eri Jeesuksen kanssa tekemisissä. Aikaisemmin Jeesus oli iskevällä vastauksella saanut fariseukset hiljaiseksi: ”joka teistä on synnitön, heittäköön ensimmäisen kiven”, ”antakaa keisarille se, mikä on keisarin ja Jumalalle, se mikä on Jumalan.” Nyt hän on hiljaa. Hän ei käytä sitä voimaa, jolla hän komensi veden kalat Pietarin verkkoihin, tai sitä voimaa, kun viidellä leivällä ruokittiin viisi tuhatta miestä. Hän ei turvaudu siihen voimaan, jolla tyynnytti myrskyn ja seisoi veden päällä. – Se voima sai Pietarin silloin innostumaan. Pietari ei tuntenut täysimääräisesti vielä Jumalan rakkauden voimaa, joka uhrautuu syntisen puolesta, senkin puolesta, joka pilkaten lyö häntä tai kieltää  uskonsa häneen.

Ennen vangitsemistaan Jeesus pyysi heitä valvomaan rukouksessa, jotteivät joutuisi kiusaukseen ja lankeaisi. He eivät valvoneet eivätkä rukoilleet, vaan nukkuivat.

Kun me tänään luemme Pietarista ja Jeesuksesta, katsomme samalla itseemme Pietarin heikkoudessa ja Jeesukseen, joka heikkouksistamme huolimatta kulkee ristintiellä tullakseen Vapahtajaksi.

.

.

Blogissa Kolmantena päivänä lisää kirjoituksia päivästä: Hiljainen tiistai

Hiljainen maanantai

Evankeliumi hiljaisena maanantain on pitkä. Jeesuksen elämän loppunäytös alkaa.

Viimeinen yhteinen ateria on vietetty ja Jeesus oppilaineen on siirtynyt Getsemanen puutarhaan.

Jeesus valmistaa oppilaitaan tuleviin tapahtumiin, mutta oppilaat ovat väsyneitä. He pakenevat ahdistavaa todellisuutta uneen, jossa kaikki on hyvin. Sillä aikaa Jeesus rukoilee, kuoleman tuska on saavuttanut hänet jo ennen kuin Juudas tervehtii häntä suudelmalla.

Jeesuksen vastaus Juudakselle, ”ystävä, tätä varten sinä olet tullut” vihjaa siihen suuntaan, että Juudaksen elämä tähtäsi tähän hetkeen ihan kuin se olisi ollut hänen elämänsä syvin tarkoitus. Oliko hänen synkkä kohtalonsa näin vahvasti kirjoitettu etukäteen? Minkälaisella armon katseella Jumala katsoo häntä, jos Juudaksen elämän tarkoitus oli kavaltaa Jeesus.

Jeesus vangitaan ja viedään pois.

Edellisten dramaattisten käänteiden lisäksi minua puhuttelee aina Jeesuksen sana: ”Tänä yönä te kaikki luovutte minusta, sillä on kirjoitettu: ’Minä lyön paimenen maahan, ja lauman lampaat joutuvat hajalle.” Mitä kohta sinulle puhuu? Kuka lyö ja ketä? Jeesus on paimen. Häntä lyödään. Isä lyö Poikaa. Tuona hetkenä lampaat, Paimenen seuraajat joutuvat hajalle.

Olemme oikeudenmukaisuuden ja armon leikkauspisteessä.

Synti saa rangaistuksen. Sillä on seuraamuksensa. Oikeudenmukaisuus toteutuu. Mutta samalla syntinen saa vapauden. Toteutuu armo ja rakkaus. Molemmat samalla kerralla kun paimen lyödään maahan.

.

Hiljainen maanantai sivulla: Kolmantena päivänä