Minulla oli kevään viimeinen facebook-live -lähetys. Harjavallan seurakunnassa on ollut koronan aikana säännöllisesti tiistaisin ja torstaisin klo 12 facebookissa hartaus. Useimmin ne ovat olleet live-lähetyksiä. Konsepti on mielestäni ollut toimiva. Se loi säännöllisyyttä seurakunnan toimintaan ja tarjontaan. Myös seurakunnan eri työntekijät toivat omia erilaisia hartauksiaan näissä nettiin. Kokemus on opettanut ja madaltanut kynnystä. Luonnollisesti tällä kotiblogillani olen jakanut vain omia juttuja ja taltiointeja.
Harjavallan seurakunnan nettitoiminnasta tehtiin myös paikallislehteen juttu. Seurakunta nostettiin hyvänä esimerkkinä siitä, miten tässä on onnistuttu. Meillä onneksi työntekijät lähtivät toimintaan rohkeasti mukaan, vaikka jokaista kyllä jännittikin. On hyvin erilaista olla seurakunnan läsnäollessa esillä kuin kameran edessä. Vaikka itse pitäisin jonkin hartauden ideasta ja sanomasta, en ole koskaan pitänyt esittämistavastani. Kylmiä väristyksiä tulee. Siksi on ollut hienoa saada palautetta siitä, että näillä seurakunnan videoilla työntekijät ovat tulleet seurakuntalaisille läheisemmäksi ja tutummaksi. Heittäytyminen kameran edessä palkitaan. Myös se, että ei ole ryppyotsaisesti vaalimassa tarkasti hiottua henkilöbrändiään. Rosoisuus on saanut näkyä. Se onkin palvellut seurakunnan kuvaa ihmisenkokoisena yhteisönä.
Vaikka säännöllisinä lähetyksinä tiistain ja torstain livelähetykset loppuvat, videoterveisten lähettäminen ei tule loppumaan. Siitä on tullut pysyvä osa seurakunnan toimintaa. Onneksemme seurakunnalla on lähetyssihteeri, jonka työkuvaan kuuluu tiedotussihteerin tehtävä. Samoin useampi työntekijä on oppinut perusasioita tästä videotyöstä. Varsinkin livelähetys on helppoa. Se ei vaadi videon editointia jälkeenpäin. Lähinnä on ajateltava etukäteen kuvauspaikka.
Tästä sain hyvän esimerkin siitä, kun Seppo Kummala kävi haastattelemassa minua ja tiedotussihteeriä lehteen. Toimittajienkin on nykyään oltava moniosaajia. Valokuvaaminen kuuluu heidän työhönsä (kunten tarvittaessa videokuvaaminenkin). Kuvia otettaessa hän heti ehdotti, että siinä samalla tutustumme lisävarusteisiin, joita posti toi seurakunnalle. Kahden ulkoisen mikrofonien liittäminen kännykkään onnistuu nyt hyvin. Tällainen keskittyminen johonkin muuhun kuin poseeraamiseen, vapauttaa ihmisen luonnollisemmaksi. Jotakin toimintaa kannattaa tuoda videokuvaankin. Siinäkin se voi tehdä ihmisestä hieman luonnollisemman. Tarvitaan vielä paljon uudelleen ajattelua tämän työtavan suhteen. Luultavasti nuorempi sukupolvi on ketterämpi omaksumaan uudet välineet ja toimintatava sekä oivaltamaan rannattomat mahdollisuudet ydinasian välittämiseen – sen miten väline tulee osaksi viestiä.
Kevään viimeinen hartaus oli ikään kuin kahvitauon äärellä. Käsittelemäni teksti on sunnuntain Vanhan testamentin kohta, jossa Elia kohtaa Jumalan. Pohdiskelen uskonnollista kokemusta ja Pyhän Hengen työtä. Teksti hartauteen löytyy täältä: Uskonnolllinen kokemus.
Tuomo Lindgren 