Helatorstaina vietettiin Fb-live jumalanpalvelusta. Olin nyt valmistanut saarnani puolet lyhyemmäksi, mitä ennen korona-aikaa. Uskomaton suoritus. Siitä huolimatta jälkeenpäin katsoessani näitä videoita, toivon aina olevani sujuvasanaisempi. Mutta en ole. Ehkä sujuvuutta vielä ehtii oppimaan. Tai sitten vain vertaan itseäni tarpeettomasti muihin ihmisiin.
Aamulla oli Seppo Kummalan kirjoitus Sydän Satakunta -lehdessä Harjavallan seurakunnan sometoiminnasta, mikä on saanut myönteistä palautetta. Harjavallassa olemme yksinkertaisin välinein onnistuneet tuomaan jotakin siitä ilosta, mikä seurakunnan asiaan liittyy. Se tuntui hyvältä. Jotain on opittu ja on uskallettu mennä kuvattavaksi. Kynnys on ensialkuun iso, mutta kynnys tulee matalammaksi. Opittavaa on vielä paljon. Juttu on täällä: https://www.sydansatakunta.fi/a/bb447067-e95b-4082-aaa2-baafeeb7a474?c=1535542044405
Jumalanpalvelus toteutettiin jälleen yksinkertaisesti, kuten oikein onkin. Nettiin ja lähikuvaan ei sovi perinteinen liturgia, mikä helposti etäännyttää. Siinä on tultava pelkistettyyn läsnäoloon. Jumalanpalveluksen kaava myös saattaa olla ylipäätään raskas nettilähetystä ajatellen. Mutta kesäkuusta alkaen jumalanpalveluksia ei striimata facebook-live -lähetyksinä, vaan pelkkä ääni lähetetään eetterin. Siitä tulee pysyvä käytäntö Harjavallan seurakunnan elämää. Videojuttuja tullaan edelleen tekemään, mutta katsotaan myöhemmin miten.
Tuomo Lindgren 