Kävin tänään Lallin itkukivellä. Jotkut teistä saattavat tietää, että murhatyön tehtyään Lallin sanotaan paenneen Harjavallan Hiirijärvelle. Täällä hän itki tekoansa. Täällä hän myös kuoli. Paikalle ei ole vaikea tulla, vaikka se helposti jää huomaamatta. Hiirijärventieltä on sinne opastekyltti. Pieni parkkipaikka löytyy kiven lähellä.
Satakunta on melko tasaista aluetta. Tässä kohtaa on kallioinen kumpu. Itkukivi on kumpareen korkeimmalla kohdalla. Kapea kivinen polku johtaa parkkipaikalta vähän ylemmäs kohteen luo. Siellä viivähdin hetken itkemässä omia syntejäni. Paikka on rauhallinen, sanoisinpa että hengellinen. En noussut itse kivelle Lallin lailla, koska kivihän on suojelukohde ja sammalta olisi voinut repeytyä kiven seinämästä. Laskin käteni sen sammaleiselle pinnalle ja annoin auringon lämmittää kasvojani.
Kiven luona oli hyvä hiljentyä. Historian havinaa pienen tuulenvireen mukana olin aistivinani. Onko tämä pyhä paikka? Lallihan oli murhaaja. Jospa katumuksen kyyneleet olisivat tuoneet rauhan onnettomalle miehelle. Ehkä tänne on hyvä toistekin tulla rukoilemaan.
Pian huomasin hauskan yksityiskohdan. Joku kulkija oli käynyt myös kivellä ja jättänyt jotakin kiven koloon. Pari pientä vadelmaa.
Wikipedian linkki Lallin itkukiveen.
Tuomo Lindgren 