Kirkastusvuori

Jeesuksen kirkastuminen vuorella on monen alttaritaulun aihe kirkoissa. Ei tosin Harjavallassa, jossa alttaritaulua ei ole. Sen korvaa seinän korkuinen ikkuna hautausmaalle sekä alttarin takana krusifiksi.

Usein kirkastussunnuntain saarnoissa huomataan se, että opetuslapset palasivat pian vuoren  huipulta alas. Huippukokemukset kestävät aikansa, mutta sitten palataan arkeen. Tämä on yksi tavallinen tulkinta evankeliumiin. Saarnassani teen toisenlaisen tulkinnan. Sanonkin, että kristityt eivät ole koskaan laskeutuneet alas vuorelta. Vuori kulkee heidän mukanaan. Saarna luettavissa täällä. Oikeastaan sitä nuo alttaritaulutkin kuvaavat. Tai kirkoissa ajateltuna jokainen jumalanpalvelus on tuo kirkastusvuori. No niistä tosin mennään arkeen.

Eilen minulla oli kolme hautausta. Muistotilaisuuksiin ei vielä koronaohjeistuksen mukaan mennä. Kaksi vapaapäivääni ennen viikonloppua meni siis täysimääräisesti puheiden valmistamisessa. Tällaisina hetkinä saatan tuntea sympatiaa niitä kohtaan jotka pitävät saman puheen kaikkien arkkujen äärellä tai niitä kohtaan, jotka osaavat puhua vapaasti muistiinpanoistaan. Kyllä nämä jälkimmäisetkin joutuvat valitsemaan jonkinlaisen juonen tai sapluunan puheelleen. Niitä sapluunoita heillä on muutama, mitä käyttävät.  Minun on tuo tehtävä kuitenkin etukäteen tietokoneen ruudun äärellä. Varsinaista sapluunaa ei ole. Kukin taaplaa tyylillään. Minun taaplaamiseni vain vie turhan paljon aikaa.