Olen elänyt puolen vuotta 400-sivuisen Moleskinen kanssa. Tarkoitukseni oli saada yksi kirja kestämään koko vuoden. Se toki onnistuu, koska rakensin kirjan sellaiseksi. Lomalla ollessani olen vahvemmin tiedostanut yhden keskeisen muutoksen tarpeen. Muutos koskee siis bujon rakennetta.
Minulle oli tärkeää saada päiväkirjamerkinnät samojen kansien väliin, siksi rakensin bujon niin, että joka päivälle on yksi sivu. Sivuun mahtuu riittävästi merkintöjä, mutta kalenterimaisuus menetetään. Minulla on kuukausinäkymä, josta on tullut tärkeä. Mutta minulla ei ollut viikkonäkymää. Kuukausinäkymä hoisi viikkonäkymänkin virkaa.
Muutoksessa tein kuukausinäkymien jälkeen 52 viikkonäkymää, joiden jälkeen vasta tulee päiväkirjamerkinnät. Niitä ei tarvinne isosti kirjata viikkonäkymään. Tilannehan on ollut niin, että päiväkirjamerkintöjä tulee joskus enemmän joskus vähemmän. Jokaiselle päivälle on kuitenkin ollut yksi sivu. Nykyisessä systeemissä vihko ei ole taloudellisesti täytetty. Uudessa systeemissä päiväkohtaiset merkinnät vievät sen tilan kuin vievät, tyhjää tilaa ei jää, koska uusi merkintä alkaa välittömästi sen jälkeen. Lisäksi systeemi on luonteeltaan ollut enemmän menneisyyteen kuin tulevaisuuteen katsova. Se ei ole ollut erityisen tavoitehakuinen systeemi, vaikka Bullet Journal on nimenomaisesti siihen tarkoitukseen kehitetty työkalu.
Minkälainen viikkonäkymä toimisi minulla parhaiten? Olen etsinyt erilaisia malleja ja suunnitellut itselleni toimivaa ratkaisua. Tätä varten googletin kuvahakuun ”bullet journal weekly” tai suomeksi – ”viikkonäkymä”. Sen avulla näin erilaisia vaihtoehtoja. Tosin toiminnallisesti kovin erilaisia ratkaisuja en löytänyt. Juuri eri toimintaratkaisuja myös etsin. Ilmeisesti otan käyttöön minimalistisen ja helposti toteutettavan mallin, jossa on yhdellä aukeamalla joka viikon päivälle kohta. Tämän lisäksi to do -lista ja jotakin sellaista, missä hahmotetaan viikon tavoitteet ja ehkä toimintojen seuraamiseen liittyvä osa. Viikkonäkymän suhteen on toisaalta helppo tehdä erilaisia kokeiluja niin, että ne eivät vaikuta kirjan käytettävyyteen kuukausien edetessä.
Saatuani uuden Moleskinen kirjakaupasta teinkin heti kuukausikalenterin ja viikkonäkymät. Siitä tuli yksinkertainen, kuten suunnittelinkin. Olisin voinut jättää sen kokonaan vaille mitään tehostetta, mutta tein pientä rakennetta harmaalla puuvärillä. Kirjan loppuun tein taas kuukausien yhteenvedot.
Kuukausiaukeamien ja viikkosivujen etc jälkeen päiväkirjamerkinnöille ja muille muistiinpanoille on vielä 250 sivua jäljellä. Tässä vaiheessa ratkaisu tuntuu onnistuneelta.
Carroll Ryderin mallissa tavoitteet asetetaan kuukausikohtaisesti. Mietin miten niitä saan parhaiten esille. Itse kuukausinäkymä on minulla sellainen, että siihen ei saa tavoitteita kirjattua. Niille tein sivut viikkoaukeaman jälkeen. Tämän tein vähän myöhässä. Järkevintä olisi sijoittaa ne viikkosivujen edelle. Nykyisessä päiväkirjamallissa kuukauden tavoitteet ovat ennen kuukauden päivittäisiä merkintöjä. Siinä ne ovat oikeassa kohdassa. Vasta kirjan käyttö näyttää, miten tämä onnistuu.
En jakasanut odottaa nykyisen bujon kanssa puolta vuotta päästäkseni toteuttaa uutta systeemiä. Niinpä muutin nykyisen kirjani uuteen malliin. Tein loppuvuodeksi samanlaiset viikkonäkymät, hieman värikkäämmin. Pari kehtittävää ideaa työstyi myös matkan varrella. Ensinnäkin kuukausitavoitteiden sivulle otin habit trakkerin käyttöön. Se auttaa toteuttamaan tapoihin liittyvän muutoksen ja sitoutumisen. Huvin vuoksi trakkereita ei kannata pitää, vaan pitää miettiä oikeasti, minkälaista muutosta tarvitsee. Tapojen seuranta auttaa ryhtiliikkeen tekemisessä. Kyseinen tapa on valvonnassa. Sen toteutumista seurataan. Trakkerin avulla pystyin välittömästi toteuttamaan päivän rytmiin liittyvän asian. Nyt trakkerin auttamana olen aloittanut aamumietiskelyn ja Raamatun lukemisen. Rukoilen ulkona kasvot aurinkoon päin ja luen samalla yhden luvun Raamattua Sanan aika –kirjan ohjelman mukaan.
Torstai ja perjantai ovat yleensä vapaapäiväni. Siksi ne on pienellä. Vihreä väri niissä päivissä on vapaapäivän merkki. vihreä viiva ma-ke päivissä muistuttaa ruokatunnista. Se jakaa päivän samalla aamu- ja iltapäivään.
Trakkeri sijaistee kuukauden tavoitesivun kohdalla. Näin kuukausisivulla tulee myös käytyä päivittäin. Muuten tämä sivu jäisi pienelle käytölle. Tämän johdosta tavoitteet on hyvä miettiä sinne siten, että ne herättelevät kulkemaan sitä kohti.
Toinen muutos, minkä tein on viikkokatsaus. Minulla on aikaisemmin jo ollut kuukausikatsaus, mikä on ollut lähinnä kuukauden asioiden summaamista, inventoimista kirjan taakse. Se on käytössä edelleen. Viikkokatsaus on tehokkaampi pureutuminen elämään. Katsaukseen ei kerätä inventaarimielessä asioita, vaan kirjoitetaan viikon miinukset ja plussat sekä mitä olen oppinut ja mitä on tarkoitus korjata tai muuttaa. Viikko on tähän sopivan mittainen aika. Innostuksen sain tähän Stuart Carterin videosta. Viikkokatsaus kirjoitetaan päivälokien sekaan, kun sunnuntain muut pohdinnat on saatu kasaan.
Se mikä minulta puuttuu bullet journalista on kokoelmat. Niitä en ole vielä kunnolla oppinut työstämään osana bujoa. Erilaisille projekteille on omat suunnitelmansa ja monisteensa.
Lukiessani suomalaista elämäntaitokirjaa Maaretta Tukiainen Tärkeintä tänään tai kuunnellessani Ryder Carrollin TEDx puhetta, minua on havahduttanut myös puhe ajasta. Ryderin mukaan meidän kaksi merkittävintä resurssiamme ovat aika ja energia. Miten sijoitamme ne? Nykyisessä länsimaisessa elämäntavassa on paljon aikavarkaita. Miedän kallisarvoista aikaa tärveltyy monenlaiseen tyhjänpäiväiseen. Sen lisäksi keskittymisemme häiriintyy piippauksiin ja kännykän jatkuvaan räpläämiseen. Jos haluaisi olla viisas, niin selkeä rutiinien luominen päivään myös sähköpostiin ja sosiaaliseen mediaan voisi olla tarpeellista.
Miten olen käyttänyt 52 vuotta aikaani? Vielä tärkeämpi kysymys on se, miten aion käyttää lopun ajan, mikä minulle on suotu?
Tuomo Lindgren 