Calabria on Etelä-Italian saappaankärjessä oleva maakunta. Calabria on melko uusi matkustuskohde suomalaisille. Turismi ei ole vielä täysin muuttanut seudun luonnetta. Varautua saa myös siihen, että monikaan ei puhu englantia. Calabriasta sanotaan, että se on Italian köyhintä seutua. Hylätyt talot ja autiot pihat on hyvin tavallinen näky siellä, samoin rähjäisyys ja roskaisuuskin. Ruokakauppoja ei ollut paljon eikä niiden valikoima suurta (pastaa lukuun ottamatta).
Siellä on kirkkaat vedet, lämmin ilma, rinteeseen rakennetut kaupungit. Talot vieri vieressä ja kiinni toisissaan. Kapeita kujia portaineen. Hienoja maisemia ja tietysti italialaista ruokaa. Paikallinen ruokailu rytmittyy hyvin toisella tavalla kuin Suomessa. Emme lähteneet viikon tähden sekoittamaan omaa ruokarytmiä. Siksi myöhäisen illan päivällispöydät jäivät kokematta. Sanoinko, että siellä on kauniin kirkkaat vedet. Meduusayllätys voi pistoksellaan viedä iloa rannan pulikoimisesta. Onneksi rantavahdeilla on kokemus ja apu tähän tilanteeseen.
Meidän hotellimme oli Tropeassa, mikä oli kävelymatkan päässä keskustasta. Tropean näköalapaikalta on kuva myös sen kuuluisimmasta nähtävyydestä, Santa Maria dell’Isolan kirkosta kukkulan päällä. Kävimme siellä ylhäällä kirkkoon tutustumassa sekä sen takana olevassa puutarhassa.
Teimme pari laajempaa retkeä ympäristöön. Ensin Pizzoon ja matkan varrella kallioluolaan louhittuun kirkkoon, Chiesetta di Piedigrotta, jossa oli paljon patsaita. Tarinan mukaan 1600-luvun lopulla myrskystä pelastuneet merimiehet lupasivat rakentaa kappelin sille paikalle, jonne he pelastuivat. Myöhemmin kappelia on laajennettu kirkoksi. Se oli mielenkiintoinen näky. Kallioon louhittu kirkko patsaineen saa mielen syvissä kerroksissa liikahduksia aikaan. Se puhuttelee tiedostamatonta puolta itsessä. Paikassa oli samaa puhuttelevuutta kuin Kreetan tippukiviluolan pienessä kirkossa. Pizzon kaupunki oli kaunis ja kuvauksellinen paikka. Pizzossa pysähdyimme syömään kuuluisaa tartufo-jäätelöä. Minun valintani oli pistaasipähkinä. Italiassa jäätelöt ovat pehmeämpiä kuin Suomessa ja jäätelöbaareissa valikoimia on runsas.
Toinen retki oli alueen isoimpaan kaupunkiin Reggio Calabriaan. Pikaisessa tutustumisessa mieleen jäi rantabulevardin valtavat puut lonkeroisine juurineen. Kävimme Neitsyt Marian taivaaseenastumisen katedraalissa. Kirkon nimi tuli esille myös kirkon oveen veistetystä kuvakollaasista. Alueen suurinta kaupunkia mielenkiintoisempi oli kuitenkin paluumatkalla tutustuminen pieneen Scillan kalastajakylään. Sitä kutsutaan Calabrian Venetsiaksi. Siellä kadut ovat kapeita ja sokkeloisia. Ne polveilevat rinnettä edes takaisin ja tekevät jyrkkiä mutkia. Kylä on rakennettu aivan meren rantaan ja vähän sen päällekin. Kävimme ensin kirkossa, joka oli omistettu tahrattomalle pyhälle neitsyt Marialle. Siellä oli kaunis alttariseinä. Maisemat ja kadut ovat valokuvauksellisia. Scillan linnassa emme käyneet, vaan lyhyen vierailun ajan kävelimme sen kaduilla ja aistimme maisemaa.
Vaikka Calabrian kylät ja kaupungit eivät ole ahdettu turistirysiä täyteen, nämäkin paikat elävät silti vahvasti turismista. Lomakuukaudet ovat siellä vilkkaita ja matkamuistomyymälöitä on paljon.
Kesäkuun loppu vuonna 2022 oli kuuma siellä kuten Suomessakin. Koitin varjella itseäni auringolta, mutta täysin vailla palovammoja en jäänyt. Yli 30 lämpöastetta viikon jokaisena päivänä oli vaalealle suomalaiselle haaste. Siksi alkusyksy voisi olla hieman armollisempi iholle.
Tuomo Lindgren 