Minulle enää harvoin tulee saarnattavaksi evankeliumia, josta en aikaisemmin olisi saarnannut. Tänään sunnuntaina 4.9.2022 kuitenkin sellainen tuli. Tietenkään minulla ei ollut kunnolla aikaa sen valmistamisen kanssa. Keskiviikkona oli toimituskeskusteluja, Torstaina piispa vieraili seurakunnassa, perjantaina valmistelin lauantain hautausta ja vihkimistä ja vasta lauantaina iltapäivällä viiden aikaan pääsin kotiin saarnaa valmistamaan. Yllätyin, että siihen ei ajattelun ja työstämisen pohjaksi ollut mitään vanhaa saarnaa. Vastoin totunnaisia toimintaperiaatteitani kurkkasin mitä Digipostillassa siitä sanottiin. Seppo Häkkisen saarna tuntui hyvältä. Seppo Apajalahden konfirmaatiosaarnaakin katsoin. Se oli hyvin rakennettu, mutta oma saarnani lähti kulkemaan toisenlaista polkua pitkin. Myöhään illalla huomasin käyttäneeni pyhän evankeliumia yhdessä radiojumalanpalveluksessa vuodelta 2008. Otin siitä pitkän lainauksaen saarnaani, mutta sen rakennetta kahdesta Jeesuksen huokauksesta en käyttänyt. Joitakin kirjoja illalla ja sunnuntaina aamulla vielä selailin. Novum sarjan evankeliumin kohtaa katsoin, samoin IRT:n artikkelia sairaudesta ja synagoogasta. Timo Veijolan ihmisenä maailmassa käväisi kädessäni.
Saarnan peruselementeiksi tuli se, minkä Seppo Häkkinen saarnassaan otti esiin. Sairaus eristi muista ihmisistä. Jeesus poisti esteitä. Piispa Häkkinen saarnasi hienosti lapsille syrjään joutumisesta, että kukaan ei halua olla varakaveri. Minä etsin saarnaan toisenlaisen taustan.
Palautin mieleeni Helen Kellerin tarinan ja pohdin sen hyödyntämistä saarnassa, miltä tuntuu olla ulkopuolinen ja vain omassa maailmassaan, mitä se on kun tuo eristyneisyys murtuu. Helen Keller jäi pois saarnasta, vaikka hieno tarina onkin.
En ollut tyytyväinen aamulla siihen, mihin päädyin saarnassa. Minulla alkoi elää lopulta näkökulma sometodellisuuden maailmasta. Meillä on monenlaista laitetta yhteydenpitoon ja silti kärsimme yksinäisyydestä. Mutta riittääkö pelkästään se, että ihmiset puhuvat toisilleen, samalla kun suhde taivaaseen on hiljainen? Jos olisin löytänyt varsinaisen asiani saarnaan aikaisemmin, saarnan alkuosa olisi ehkä ollut toisenlainen, mutta nyt mentiin tällä.
Tuomo Lindgren 