Kiireistä toukokuuta

Toukokuun päivät ovat olleet kiireisiä. Tänään ilmeistyi Sydän Satakunta -lehdessä kiireessä tekemäni hartauskirjoitus Salaisuus kutsuu salaisuutta. Kirjoitin Rublevin ikonista, jossa Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä.

Eilen oli Facebook live hartaus. Vähän sen alku meni sähläämiseksi kun siinä ei ollut selfiekamera päällä. Ideana siinä oli pohtia suvivirren erikoista alkulausetta: Jo joutui armas aika. Mitä ihmeen joutumista siinä on? Virret käyttävät tuota joutuu sanaa eri tavalla kuin nykyään.

Eilen oli myös työntekijöiden kesken viimeinen työneuvottelu ennen kesää. Olimme talouspäällikön kanssa hankkineet porukoille kesäkassin, pienen hyvänmielen tuojan.

Tiedotustiimi kokoonuti ja saimme askeleita otettua somesuunnitelmaan. Minulla on toukokuun aikana osa TKEAT Tuotekehitystyön erikoisammattitutkinnosta valmiina. Markkinointiviestinnän osa puuttuu. Seurakunnan somesuunnitelma on tarkoitus olla tämä viimeinen osa. Se on vielä kesken. Tein eilen kaksi MS Forms -kyselyä. Toisen lähetin jo työntekijöille. Toinen tehdään seurakuntalaisille. Siitä täytyy tehdä myös paperiversio/haastatteluversio. Lähetin sen tiimiläisten tutkittavaksi.

Kiinteistöstrategiaa on lähdetty valmistelemaan ja sitä varten kokoonnuimme eilen Tuulikariin. Oman sähläykseni tähden en siksi päässyt katsomaan kun vanhempi tyttäreni piti viimeisen pianoesiintymisensä. Hän on vuoden päivän jatkanut musiikkiopistossa 3/3 tutkinnon jälkeenkin ja saanut vapaaseen säestykseen ohjausta. Toivottavasti soittamisen ilo säilyy vaikka opiston touhu jää taakse. Nuoremmalla kyseinen tutkinto on vielä vähän kesken, mutta valmistunee yläkoulun aikana. Täytyy nostaa hattua kaikille, jotka tuon polun ovat kulkeneet. Se on aika massiivinen tutkinto, mutta sitä kautta opitaan musiikin kieli, sen puhe- ja lukutaito.

Minulla on jäänyt tänne linkittämättä myös viime sunnuntain messu. Se on sekä facebook taltiointina, että tekstinä Uusi minuus, uusi tulevaisuus. Saarnassa näkyy ajatuksia kirjasta, jota olen lukenut: Jaana Hautla, Rohkeiden aikuisten kirja. Kirjan alaotsikko kuulostaan kirkonmiehelle vähän uskaliaalta: Vapaudu uskomusten kahleista. Kirja ei ole uskonnonvastainen. Siitä ei ole kysymys, vaan pysähdyttää huomaamaan omaa sisäistä puhetta, ja vahvoja uskomuksia, joita meillä on itsestämme. Ne saattavat kahlita meitä virheelliseen käsitykseen itsestämme ja mahdollisuuksistamme. Hautalan kirja kuuluu self help -kirjoihin, joita olen viime aikoina kuluttanut. Toki on sanottava, että kirjassa ihminen rakentaa itse minuutensa, tarinansa ja tarkoituksensa. Käsite kutsumus ei kuulu kirjassa esiteltävien ajatusten joukkoon. Siinä nimittäin syvin tarkoitus tulee ulkopuolelta. Silti kirjalla on paljon annettavaa. Kirjan perusväite on se, että ihminen omilla tiedostamattomillakin uskomuksilla sulkee itse itseltään portteja ja mahdollisuuksia. Kenelle tahansa tekee hyvää pysähtyä pohtimaan, minkälaista kertomusta itsestään kehittää.

Kirja johdatti minua palauttamaan mieleen Martti Lindqvistin kirjan Keskeneräisyyden puolustus.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s