Hengen anatomia
Tämän vuoksi minä polvistun Isän eteen, hänen, jonka asemaa jokainen isän ja lapsen suhde taivaassa ja maan päällä kuvastaa. Rukoilen, että hän sanomattomassa kirkkaudessaan hengellään vahvistaisi ja voimistaisi teidän sisäistä olemustanne. Näin Kristus asuu teidän sydämissänne, kun te uskotte, ja rakkaus on elämänne perustus ja kasvupohja. Silloin te kykenette yhdessä kaikkien pyhien kanssa käsittämään kaiken leveyden, pituuden, korkeuden ja syvyyden, ja voitte tajuta Kristuksen rakkauden, joka ylittää kaiken tiedon. Niin Jumalan koko täyteys valtaa teidät. Ef 3:14-19
Olen lukenut Baltasar Gracián mietelmiä. Jesuiittapaterin neuvot ovat välillä kummallisia, mutta kyllä pohdittavaakin löytyy. “Hengen rappio on vahingollisempi kuin ruumiin… Ihmisruumiissa on jänteitä ja luita, älköön siis henkikään olko pelkkää hempeyttä.” Jäin miettiään, minkälainen on hengen anatomia?
Voiko hengestä tehdä samanlaista anatomista karttaa? Minkälainen on tuo sisäinen olemus, josta Paavali puhuu? Sielunelämästä yleensä on tehty joitakin peruslakeja psykologiatieteen alueella.
Mutta jos ruumiissa on eri jäseniä ja niillä eri tehtävä, voidaanko hengen tai sielun kohdalla puhua samanlaisesta toimintojen erikoistumisesta. Voidaanko sielun karttaa piirtää tai sen anatomiaa tunnistaa? Aina on ollut hengellisiä ohjaajia, joille uskonelämän lainalaisuudet, sairaudet, kiusaukset, diagnosointi ja hoitaminen ovat olleet tuttua.
“Riisu kenkäsi, sillä paikka jolla seisot on pyhä.”
Tietysti on muistettava, että sielu ei ole pieni näkymätön ihminen ihmisessä, vaan kysymys on toisenlaisesta, materian ylittävästä olemassaolon tasosta. Ihmisellä on ruumis jonka avulla hänen on liikuttava paikasta toiseen. Sielu ei tarvitse samanlaista liikkumista. Se tarvitsee hiljentymistä, pysähtymistä, syventymistä ja puhdistumista. Mystiikan kielellä sanottuna, se haluaa katsoa ja kiinnittyä ikuisiin asioihin, kohota Jumalan luokse. Protestanttisella kielellä sanottuna, se haluaa pelastua, havahduttuaan tietoisuuteen omasta syntisyydestään ja kadotuksen alaisesta tilastaan.
Jos lähtee suppeasti liikkeelle. Lääketiede tietää puhua kuoleman kolmesta portista: sydän, aivot, keuhkot (+verenkierto). Jos näissä tapahtuu fataaleja muutoksia ja vaurioita, ihminen menehtyy.
Mitkä ovat hengellisessä todellisuudessa elämän ja kuoleman portit. Mitkä vastaavat näitä kolmea keskeistä elintä?
Keuhkot ja hengitys liittyvät rukoukseen. Rukous on uskon hengitystä. Ja jos hengitys lakkaa, se on menoa. Ilman rukousta ei ole hengellistä elämää. Rukouksen piiriin tosin kuuluu muutakin kuin kädet ristissä istuminen pää kumarassa ja otsa rypyssä. Se on Jumalan sanan sisään hengittämistä, meditoimista ja sen muuttumista rukoukseksi. Se on elämän vastaanottamista ja sen muuttamista rukoukseksi.
Sydän on keskus, jossa usko, toivo ja rakkaus asuvat, Jos uskon sydän ei lyö, se jäätyy, paatuu tai kuolee. Tämä ei ole harvinaista. Onneksemme Jumalalla on valta tehdä kuollut eläväksi. Ihmisen ongelma on se, että meillä ei ole sydämen puhtautta, ei viattomuutta. Syvin laatumme ihmisenä (Jumalan hyvästä luomisesta huolimatta) on olla likaantunut synnistä. Sydän on luopunut Jumalasta tai kääntynyt Jumalaa vastaan. Sydämessä olisi saatava muutos. Paluu Jumalan luokse ja sydämen puhdistuminen.
“Jumala, luo minuun puhdas sydän ja uudista minut, anna vahva henki.”
Mutta entä aivot? Mikä hengenelämän alueella voi vastata samaa kuin ihmisaivot. Aivot ovat aistimusten vastaanottamisen ja tulkitsemisen keskus ja tajunnan keskus. Siksi ajattelen, että Pyhän taju, itse uskonnollisuus kuulvat tänne.
Pyhän taju kuuluu mielestäni jokaisen ihmisen luontoon, luonnollinen jumalatuntemus. Syvällä sisimmässämme kaihertaa kaipaus, joka kurottaa korkeimman puoleen. Meissä on jokin kohta, joka resonoi Jumalan puhuttelulle. Toisilla kuitenkin ‘hengellistä aivotoimintaa’ on enemmän. He ovat olleet Hengen koulutuksessa ja oppineet ei vain erottamaan hyvän ja pahan, vaan ehkäpä myös erottamaan henget toisistaan.
Tämä kuvaus on epätarkka ja varmaankin virheellinen.
Jokainen voi itse jatkaa pohdintaa hengen anatomiasta vertauskuvalliselta pohjalta.
- Tukiranka – usko kolmiyhteiseen Jumalaan
- Verisuonet - liittävät meidät laajempaan yhteyteen – srk yhteys, yhteys luomakuntaan yhteys Kirkon päähän Jeesukseen.
- Suu, vatsa, suolisto – märehtiminen, ruminare
